torstai 31. joulukuuta 2015

Uudenvuodenlupaus 2016

Vuosi vaihtuu ihan pian ja mä lupasin kertoa mun uudenvuodenlupauksestani :). Mulla on ollut joka vuosi tapana tehdä jokin uudenvuodenlupaus, ei mitään liian suurta ja huikentelevaista, mutta jokin sellainen lupaus, minkä pystyn toteuttamaan. Monesti se on liittynyt terveellisyyteen tai painonpudotukseen ja niin tälläkin kertaa. Mulla on nimittäin herkkujen syöminen lähtenyt ihan rasasta syksyn aikana. Ei siis mitään mahdotonta syömisistä, vaan sellaista, että joka päivä on tullut noolittua aina jotakin paskaa. Joko keksiä, pullaa, karkkia, sipsiä tai roskaruokaa. Meillä oli pitkään, varsinkin ennen Eetin syntymää selkeät herkkupäivät ja se oli tosi sopiva rytmi meille, esim. kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Paino pysyi kurissa ja olo oli hyvä. Ei mun kyllä painon takia tarvi olla huolissani, painan nyt nimittäin vähemmän kuin moneen vuoteen :D.  Haluan päästä herkkujen syömisestä eroon siksi, että haluan nähdä kuinka paljon tollasten epäterveellisten ruokien syöminen vaikuttaa mun vireystilaan. Koko ajan väsyttää, varmasti univelkojen takia, mutta ei nää mun syömiset ainakaan edesauta tilannetta.

Aion siis päästä takaisin entiseen rytmiin, eli herkkupäiviä on maximissaan kerran viikossa ja muulloin ei syödä pisaraakaan noita yllämainittuja juttuja. Tästä tulee mulle kyllä todella kova haaste, sillä toi mun herkkujen napsiminen on johtunut pääasiassa siitä, että en ehdi tekemään aina ruokaa silloin, kun nälkä iskee ja pakko on syödä jotakin nopeasti. Varsinkin lounasaika on ollut haastava, mutta nyt pitääkin alkaa panostamaan siihen, että päivän syömiset on mietitty etukäteen ja osittain tehtykin etukäteen. Onneksi T on luvannut auttaa ja on hengessä mukana :).

Ensimmäinen herkkupäivä onkin mulla vasta 16.1, joten sinne asti pitää sinnitellä! Ihan hyvä alkuun pitää vähän pidempi paussi herkuista, niin lähtee homma paremmin  käyntiin. Salillekin yritän taas päästä käymään, mutta siitä en ota mitään stressiä, käyn jos pääsen/ehdin/jaksan.

Ootteko te muut tehneet uudenvuodenlupauksia? Mitä ootte luvanneet?:)



Teille kaikille lukijoille ihanaa ja parempaa uutta vuotta 2016! ♥


tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulun touhuja

Joulun pyhät vietetty ja uusi vuosi on jo ihan nurkan takana. Joulu meni kivasti, saatiin ihan hurjasti lahjoja, tää äitikin oli näköjään ollut kilttinä, ainakin jos sitä voi mitata lahjojen määrällä :P Eetin lahjoja nyt oli oletetustikin paljon, lähipiirin tuntien :). Kaikkea tarpeellista Eeti sai mm. leluja, kirjoja, taaperokärryn, vauvapulkan, vaatteita, kylpyshampoota, palapelin ja mitähän kaikkea vielä :). Kinkkukin ehti paistumaan ajoissa ja aattoaamuna saatiin herätä (klo 7, kun Eeti päätti niin ;)) kinkun huumaavaan tuoksuun. Aattoaamuna ei kyllä ehditty yhdessä saunaan, ekalla kerralla kun mä olin jo menossa saunaan, niin sauna olikin kylmänä, kun se oli ilmeisesti napsahtanut pois päältä :D Ja tokalla yrityksellä, kun sauna lopulta oli lämmin, niin Eeti heräsi samalla hetkellä ;) Joten käytiin sitten vuoronperään saunassa, niinkuin yleensäkin. Tapanina kylläkin päästiin yhdessä pihasaunaan ja paljuun, joten ehkä se sit korvas aaton "menetyksen" ;).



Onneksi meillä oli yksi päivä ennen T:n töiden alkua, jolloin ei ollut yhtään mitään ohjelmaa. Sain nukkua päikkäritkin ja aamulla myöhään, tuli taas tarpeeseen, Oon ollut taas niin uupunut, että oksat pois. Mulla onkin uudenvuodenlupaus mielessä, joka liittyy tähän väsymyksen helpottamiseen... Siitä lisää ennen vuoden vaihtumista :)



Eeti on muuten alkanut hieman vierastamaan ja eroahdistustakin on ilmassa. Onneksi kumpikin vaan lievänä, mutta kuitenkin. Joulunakin huomasi, että vieraiden joukossa tuli yhtäkkiä aina ikävä äitiä ja piti nopeasti ryömiä äidin jalkaan kiinni, että pääsi syliin. Ja muiden sylissä saattoi tulla itku tai ainakin alahuuli alkoi väpättämään. Täällä kotonakin äidin syli on ollut paras paikka ja kantorepulle on taas löytynyt käyttöä. Vaikka E onkin entistä enemmän nyt mussa kiinni, niin on silti ihanaa, että äidin syli lohduttaa ♥



Tänään E:llä onkin ollut vähän känkkäränkkäpäivä, eilen E sai influenssarokotteen tehosteen, joten se saattaa aiheuttaa ikävää oloa (eilen illalla oli hieman lämpöäkin) ja luurasin suuhun, niin siellä näyttäs olevan kulmahampaita pian tuloillaan. Mä en ymmärrä miten noita hampaita tulee nyt koko ajan läpi :D Nyt E onneksi nukkuu pihalla vaunuissa.

Joulun aikaan tuli taas tunnettua kiitollisuutta omasta elämäntilanteesta. Kuinka ihana mies ja lapsi mulla on. Ja, että vaikka välillä tuntuu, että mä en tee muutakun valitan tätä ainaista väsymystä, niin T jaksaa aina kuunnella sitä ja nousta E:n kanssa aamuisin, jos vaan on kotona ja järjestää muutenkin menonsa niin, että on mahdollisimman paljon kotona. Tiedostan sen, että kaikilla ei oo asiat näin hyvin. Ja, että meillä on yhteinen lapsi, joka sulostuttaa meidän päiviä (ja öitä :D) joka päivä ♥ En ois voinut ihanampaa lasta toivoakaan. Vielä, kun mä saisin tän väsymys-kompleksini hallintaan, niin tää arki olis vähän sujuvampaa. Eiköhän se tästä, pikkuhiljaa.

Ihana asia on muuten se, että nyt on tullut pakkasta ja toivottavasti pian lisää lunta, niin päästäis jo testailemaan Eetin vauvapulkkaa :) Luulen, että poitsu tulee tykkäämään pulkkailusta :)

Kivoja välipäiviä teille kaikille, jotka piipahdatte aina lukemassa mun juttuja :) Onko siellä muita väsyneitä äiti-ihmisiä tai onko teidän lapsilla vierastamista tai eroahdistusta tällä hetkellä?



tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulu lähestyy

Kaksi yötä jouluun, ihan mahtavaa :) Kaikkea pientä hommaa riittää vielä huomiselle päivällekin, mutta ei mitään mistä tarvisi ylenmäärin stressata. Kaupasta pitää vielä jotakin hakea, joitain ruokia valmistella, muutama paketti vielä paketoida ja imuri meillä nyt laulaa mennen, tullen ja palatessa näillä mutakeleillä...! Mä meinasin, että jätän kaikki joulusiivotkin tänä vuonna tekemättä, mutta Eeti olikin tänään mummin luona koristelemassa kuusta (taisi E:n serkut kyllä hoitaa sen homman pääasiassa ;)), niin mä sain sillä välin siivottua saunan, pesuhuoneen ja vessan seiniä myöden. Muita siivoja en en jaksa tehdä, vaikka puhtaasta kodista nautinkin, mutta en aio niitä yölläkään tehdä, joten nou stress.



Tää joulu onkin hyvin merkityksellinen meille, nimittäin tää on meidän ensimmäinen joulu perheenä ♥ *niisk* Eeti ei tästä joulusta taida vielä mitään muistaa, mutta meille vanhemmille jää ihanat muistot ♥ Vietämmekin joulua omassa kodissa, mutta nähdään joulunpyhinä myös molempien vanhempia ja sisaruksia. Aattona ajateltiin mennä aamusaunaan E:n päikkäreiden aikaan (toivotaan, että pikkumies sit kas nukkuu :D), syödä tietysti hyvin ja illalla availla kaikki yhdessä lahjoja. Aattona en kuitenkaan halua soitella ambulanssia, joten E pidetään todella kaukana (syötävistä) lahjapapereista.




Niin ja hups, muistettiin ottaa tänään vasta kinkku sulamaan, taitaa tulla vähän kiire paistamisen kanssa, mutta hei, nou stress :P





Lahjoja tuntuu olevan joka nurkka täynnä, ollaan taidettu olla kilttejä tänä vuonna :) Oon kyllä itekin hankkinut useita lahjoja, mä tykkään joululahjojen ostamisesta, ostasin tosi kalliitakin lahjoja läheisilleni, jos ei tarvis miettiä budjettia yhtään. Hankkisin jokaiselle kokopäivän hemmottelulahjakortin, jos ne maksais vaan parikymppiä ;). Hemmottelua ansaitsee nimittäin jokainen ♥




Eeti on ollut hengessä mukana ja auttanut äiskää mm. pyykkien pesemisessä ;) Pyykkikoneen tuijottaminen on niin lumoavaa....





Ollaan tässä ennen joulua nähty jonkun verran ystäviä ja välipäivinäkin on tulossa ystäviä kylään kauempaakin. Ihanaa nähdä kaikkia läheisiä ♥ Vähän harmittaa, kun T on vapaalla vaan joulunpyhät, mutta onneksi on ystäviä tulossa, joten seuraa kyllä riittää välipäivinäkin :)




Meidän joulukorttikuvauksissa onnistui muutama kuva, niistä pari tässä alla :) On meillä vaan suloinen pikkutonttu ♥

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille Iloista Joulua ♥ Toivottavasti jokaisella teistä olisi rentouttava ja lämminhenkinen joulu :)






keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Koheltamista toisen perään

Tää joulukuu ei selkeestikään oo meidän kuukausi! Täällä sattuu ja tapahtuu harva se päivä kaikennäköstä, enkä puhu nyt mistään kivoista jutuista :( Kaikista kamalin juttu sattui viime viikolla, kun jouduin soittamaan Eetin takia ambulanssin :( Pikkumies istui mun sylissä lattialla ja mä yritin lukasta samalla Mustin & Mirrin tarjouslehteä, mutta E ilmoitti kovalla äänellä, että hän haluaa kas vilkasta sitä. No, mä sitten annoin sen E:n käteen, se tykkää muutenkin aina rapistella kaikkea. Mutta tällä kertaa E repäisikin yhtäkkiä lehdestä palasen ja tunki sen suoraan suuhunsa ja alkoi heti kakomaan, kun se meni niin syvälle kurkkuun. Ja samantien E veti sitten punaiseksi ja alkoi itkemään katkonaisesti, selvästi henki ei kulkenut kunnolla. Tungin sormet kurkkuun ja sain sieltä ongittua palasen paperia pois, mutta se ei helpottanut E:n hengittämistä, joten paukutin sitä sitten lapaluiden väliin ja yritin uudestaan kaivella suuta, jos saisin sieltä vielä jotain kaivettua pois. Tästä ei kuitenkaan ollut mitään apua ja pikkumies edelleen hengitti katkonaisesti itkemisen välissä. Ei mun auttanut kuin soittaa ambulanssi (oli muuten aivan hirveää, kun hätänumerosta kuului ensin "olet jonossa", onneksi sen jälkeen vastattiin pian). Onneksi ambulanssi tuli pian ja ambulanssin väki totes saman kuin mäkin, että henki kulkee, kun pystyy itkemään, mutta joku siellä silti taitaa olla tukkeena, kun se hengitys ei ollut kuitenkaan normaalia. Lähdettiin siis ambulansilla terveyskeskukseen ja tarvittaessa sieltä oltais menty keskussairaalaan, mutta onneksi ei tarvinnut! Nimittäin matkalla E:n hengitys alkoi normalisoitua. Terveyskeskuksessa saatiinkin sitten jo puhtaat keuhkoäänet, lääkäri arveli, että se mahdollinen paperinpalanen ois edennyt nielussa mahalaukkuun ja sen vuoksi hengitys normalisoitui itekseen. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta voi jestas, kyllä mä oisin tänki kokemuksen jättänyt mielelläni välistä :( Vieläkin muistelen kauhulla sitä hetkeä, niin hirveää se oli. Mä oon joutunut ennenkin soittamaan hätänumeroon ja kyllä taas tuli mieleen se yksi kauhea päivä 7 vuotta takaperin, kun ei selvitty säikähdyksellä. Senkin takia osaan olla kiitollinen siitä, että nyt päästiin näin vähällä. Ei toi päivä kuitenkaan hevillä unohdu. Huhhuh.

Mutta jotain pirteää tähän väliin, Eeti ei onneksi tilannetta jäänyt sen enempää murehtimaan, vaan päätti seuraavana päivänä oppia ryömimään ♥ Mun pieni poika ♥ Nyt sit saankin olla entistä tarkempi tavaroiden kanssa, kun pikkumies pääsee halutessaan joka paikkaan.

Mutta ei meidän ikävät jutut tähän lopu, mutta ne ei onneks oo ollenkaan niin kurjia juttuja kuin tuo eka! Nimittäin samana päivänä, kun soitin ambulanssia, mä lukitsin itteni ja Eetin pihalle. Luulin, että takapihan ovi oli takalukossa, kun menin hakemaan Eetiä vaunupäikkäreiltä, mutta sepäs menikin lukkoon mun takanani. No, onneksi mulla ja Eetillä oli ulkovaatteet päällä, joten mä vaunuttelin E.n kanssa naapuriin ja lainattiin sieltä puhelinta ja soitettiin T avaamaan meille ovi. Onneksi T ei ollut silloin kovin kaukana ja pääsi parissa minuutissa avaamaan meille oven. Kiitos vielä puhelimen lainaajalle :)

Niin ja sitten eilen meillä oli T:n kanssa pieni kommunikaatiokatkos, joten koiratkin pääsi karkuteille, kun takapihan portti oli jäänyt auki..... Onneksi koirat löytyi nopeasti läheisen rivitalon pihalta haahuilemasta, mutta kyllä sai taas jännittää sydän jääkylmänä. Onneksi eivät jääneet auton alle, sitä mä eniten pelkäsin!

Mutta mulle sopis, että nää koheltamiset loppuis nyt tähän?

Tääkin päivä on alkanut vähän kurjissa merkeissä, Eeti on itkeskellyt tavallista enemmän, luulen, että syypäänä on joko hampaiden puhkeaminen (niitä on jo 7!!) tai sitten mun syömät suklaakonvehdit ärsyttää pikkuisen mahaa. En taida syödä niitä enää tänä vuonna.... Päikkäreiden kanssa on taas saanut takuta, nyt nukkuu pihalla vaunuissa, mutta oon jo käynyt kaksi kertaa lykkimässä uudestaan vaunuja tai laittamassa tutin takaisin suuhun. Ja pikkumies on nukkunut vasta reilun tunnin yhteensä.... Puuh.

Mutta ens kerralla lupaan kertoa niitä hyviä uutisia, joita oon pantannut! :P Toivotaan, että kerkiäisin tähän koneelle siis taas lähipäivinä :)

perjantai 4. joulukuuta 2015

Arjen pikkujuttuja joulun lähestyessä

Kuukausi on taas vaihtunut ja jouluun on enää 20 päivää, kääk! Onneksi mulla ei oo ihan kaikki hommat jouluun liittyen tekemättä. Oon saanut vaihdettua jouluverhot, vähän jo jouluvalojakin ja tällä viikolla pääsin tekemään tehoiskun jouluostoksille ihan yksin :). Ja kyllä oli hyödyllinen visiitti Seinäjoelle, sain monta lahjaa hankittua. Vielä kyllä on monta hankkimattakin, mutta onhan tässä vielä aikaa. Moni lahja vaan pitää saada perille ennen aattoa, joten se tuo vähän kiirettä touhuihin, niinkuin joka vuosi. Mä siis nautin lahjojen ostamisesta ja ostankin niitä monelle ihmiselle. Tänä vuonna ekaa kertaa ikinä, meinas tulla vähän stressi, kun en enää pääsekään kaupoille tuosta noin vaan, mutta onneksi mummi tuli apuun ja sain asioita hoidettua, joten ei tarvinnut stressaantua siitä asiasta :).

Tehokkaan shoppailukierroksen päätteeksi voi näytellä tämmösiä merkkejä :P



Ja mitäs meille noin muuten kuuluu, hmm.... No yöllä mä saan edelleen heräillä useasti, mutta nyt on kaks peräkkäistä yötä ollut vähän parempia, Eeti on syöny 00-07 välillä vaan pari kertaa :) Harmi vaan, että mun univelat ei tuollasillakaan öillä vielä kuittaannu, mutta jos viikonloppuna ehtis nukkuun jotku päikkärit? Niin ja arvatkaa mitä! Ei ihme, että on ollut vähän levotonta meininkiä öisin, Eetillä on puhjennu tällä viikolla kolme hammasta yläikenestä läpi!:D Eli pikkumiehellä on jo 5 hammasta! Huhheijaa :D Saas nähä rauhottuuko yöt nyt sit pikkuhiljaa entiselle tasolle, kun hampaat ei enää vaivaa...

Eeti osaa nykyään jo istua ilman tukea :) Toki muksahtaa nurin, jos tasapaino pettää, mutta tää äiti on keksiny tyynypehmusteet ympärille, niin voi sitten turvallisesti kaatua :)



Alla olevassa kuvasa ollaankin "vaaravyöhykkeellä", koirien vesikuppi kiinnostaa aina ja mun crocsit :D Pyykkikoneen pyöriminen on muuten tosi mielenkiintonen juttu ja sitä E jaksais seurata vaikka kuinka kauan ;)


Mun arki on sillä tavalla helpottanut, että E viihtyy nykyään aika hyvin lattialla, varsinkin kun on jotain mielenkiintosta tutkittavaa. Eli mun ei tarvi koko aikaa olla viihdyttämässä, niin saan vähän kotitöitä ja muita juttuja tehtyä silloinkin kun E on hereillä. Eeti ei varsinaisesti osaa vielä ryömiä eteenpäin, mutta pääsee käsillä vetämällä pyörimään itsensä ympäri ja kierimällä kyljeltä toiselle monta metriäkin :). E on yleensä hyvällä tuulella ja osaa jo ilmaista tunteitaan selkeästi. Varsinkin paha mieli ilmaistaan selkeästi ;). Jestas, jos meen ottamaan E:n kädestä jonkun kielletyn tavaran, niin otsa menee kurttuun ja karjuminen alkaa :D. Kunnes äiti keksii jonkun kivemman lelun tilalle ;) Tällä hetkellä kiinnostaa eniten johdot, leivinpaperin ruttaaminen, äidin suoristinrauta ja kengät ;). Niin ja koirien karvojen repiminen, jos erehtyvät liian lähelle ;)


Joulukorttikuviakin ollaan otettu, tais siellä sadan kuvan joukossa olla kaks ihan hyvääkin kuvaa :P Näette sitten lähempänä joulua tuotoksia :) Muru ja Luna tietysti oli kuvausassistenttina...




Edelleenkin T:n pitkät työpäivät kuitenkin sekoittavat arkea aika paljon, monen asian hoitaminen jää myöhään iltaan ja se vähän harmittaa. Mutta tää on varmaan aika tuttua monelle muullekin lapsiperheelle?

Viikonlopuksi on suunnitelmissa käydä katsastamassa mun auto ja samalla tehdä lisää jouluostoksia, ja sunnuntai pyhitetään vaan kotona olemiselle. Seuraavat viikonloput ennen joulua ovatkin sitten vierailuja täynnä puolin ja toisin. Mukavaa nähdä ystäviä ja perhettä, mutta mulle on tärkeitä myös nää tällaset päivät, kun voidaan olla vaan kotona yhdessä, tekemättä mitään suurempaa.

Niin ja pakko kehaista tuota mun toista puoliskoa, se oli ostanut mulle oman suklaajoulukalenterin ♥ Ei oo kyllä eka kerta, mutta yllätyin taas sen huomaavaisuudesta, on mulla ihana mies ♥ Eetilläkin on oma kalenteri, luukuista löytyy kylläkin jouluisia kuvia eikä suklaata :)

Loppuun vielä kuva äidin pikku söpöliinistä, joka niin hymyili ihanasti unissaan päikkäreillä, tais olla hyvä uni menossa :) ♥

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille! :)


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Turvakaukalosta turvaistuimeen

Tänään ajattelin kirjoittaa meidän turvaistuinhankinnasta. Kyselinkin tuossa viime kuussa vinkkejä turvaistuimen hankintaan ja runsaasti niitä jaoittekin, paljon kiitoksia niistä teille! Pitkän pähkäilyn jälkeen hankimme lopulta istuimen Huvikummun valikoimasta. Täältä näette noita kriteerejä mitä istuimelle asetin etukäteen: http://nonnakoo.blogspot.fi/2015/10/turvaistuinpahkailyja.html

Istuimelta toivoin siis Isofix-kiinnitystä, painoluokitusta 36 kiloon saakka, kiinnitysmahdollisuutta kumpaankin suuntaan, olisi mahdollisimman tilava, eikä olisi markkinoiden kallein.

Mutta me taisimme lopulta löytää paremman istuimen kuin mitä etukäteen osasimme toivoa :) Me valitsimme siis Britaxin Dualfix- istuimen. Tästä istuimesta löytyy siis tuo Isofix-kiinnitys. Painoluokka on kuitenkin 0-18 kiloon saakka. Huvikummun myyjä onneksi selvitti mulle, että tuo 18 kiloa riittää yleensä noin 4-vuotiaaksi asti, joten tuo mun haluama 36 kilon painoraja on kuulemma turha :P Ja yleensä lapsella tulee istuimessa aiemmin täyteen pituusraja kuin painoraja, joten sen vuoksi ajattelin, että tuo 18 kiloa onkin ihan ok. Tämän istuimen saa napista painamalla käännettyä nenä menosuuntaan ja toisinpäin. Ja kuten alla olevasta kuvasta huomaatte, tässä istuimessa on tuo loistava ominaisuus, eli tän istuimen saa myös sivulle käännettyä, jolloin lapsen kiinnittäminen istuimeen on paljon helpompaa! :) Tämä ominaisuus oli mulle alunperin "turhake", mutta käytössä oon todennut sen äärettömän hyödylliseksi.


Britax Dualfix, turvaistuin

Istuin tuntuu myös tilavalta eikä se vie autosta erityisen paljon tilaa. Lisäksi istuimen saa kallistettua kolmeen eri asentoon, kun se on asennettu selkä menosuuntaan. Muistaakseni sitten, kun istuimen kääntää nenä menosuuntaan, niin istuinta ei saanut enää makuuasentoon, mutta tällöin lapsi onkin jo hieman vanhempi, joten en tiedä olisiko se ominaisuus silloin enää niin tärkeä. Tässä kuitenkin tuo pystyin istuma-asentokin on hieman takakenossa, jolloin pää ei retkahda syliin nukkuessa.

Britax Dualfix, turvaistuin



Britax Dualfix, turvaistuin

Tän istuimen valintaan vaikutti myös se, että olin kuullut naapurin äidiltä hyvää palautetta tästä istuimesta ja lisäksi tää oli tarjouksessa juuri tuolloin kun istuimen ostimme. Tää ei ollut markkinoiden kallein, mutta ei todellakaan halvinkaan :P

Monet kehuvat uusia palkki-istuimia, mutta mä en millään pääse sen ajatuksen yli, että lapsi matkustaisi jo tämän ikäisenä nenä menosuunnassa, joten en sen vuoksi edes harkinnut sellaista istuinta. Ja mua vähän ahdistaa se ajatus, että siinä lapsen syliin tulee se palkki?! Mä ite en kestäis ajatusta, että olisin sellaisen palkin takana jumissa, mieluummin oon vöihin kiinnitettynä. En tiä oonko vähän outo tän ajatukseni kanssa, mutta jotenkin se tökkii...

Käyttökokemuksia on jo jonkin verran kertynyt ja oon ollut kaikinpuolin tyytyväinen tähän istuimeen. Mitään valittamista en ainakaan vielä keksi.

Toivottavasti tästä tekstistä oli hyötyä teille muillekin, jotka mietitte turvaistuimen hankintaa :) En usko, että tää on ainut hyvä istuin, mutta yksi parhaista kuitenkin :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Vauvan ruokailusta

Meidän rakas pieni höpönassu täytti jo pari viikkoa sitten puoli vuotta ja siihen liittyen halusin kirjoitella meidän poitsun tän hetkisistä syömisistä. Meillä nimittäin tuo 6 kk iän saavuttaminen oli tärkeä merkkipaalu, se merkitsi täysimetyksestä siirtymistä osittaisimetykseen ja kiinteiden ruokien aloittamista. Eka sosemaistiainen taisi olla viikko ennen tuota merkkipäivää, mutta siis joka tapauksessa tuossa puolenvuoden tienoilla :). Oon niin ylpeä itsestäni, että oon jaksanut ottaa selvää kaikesta imetykseen liittyen ja jaksanut imettää näinkin kauan. Mulla oli kyllä jo raskausaikana selvää, että aion tietysti imettää lastani, mutta olin varautunut siihenkin, ettei se välttämättä ole mitään helppoa ja sujuvaa. Ja on meilläkin ollut omat haasteemme ja edelleenkin imetyksen suhteen on asentorajoituksia, homma tapahtuu edelleen pääasiassa makuuasennossa (paitsi esim. autossa E pystyy syömään, jos mä istun) ja mielellään suljettujen ovien takana, että pikkumies jaksaa keskittyä hommaan ;). Voi, kuinka mäkin tykkäisin imettää ihan missä vaan ja milloin vaan, mutta pikkumiestä ei esim. kyläpaikan sohvalla saa todellakin kiinnostumaan syömisestä ja ymmärtäähän tuon, on niin paljon muuta kiinnostavampaa ;).  Imetyksen lopettamisen suhteen en ole päättänyt vielä mitään varmaa, katsotaan sitten tilanteen mukaan. Luultavasti ainakin yhden vuoden ikään asti, jolloin E voi siirtyä tavallisen maidon juomiseen.

Mutta sitten siitä tissimaidosta muuhun ruokaan :D. Itse en halunnut aloittaa E:lle lisäruokien antoa liian varhain suoliston kypsymättömyyden takia enkä senkään vuoksi, että ajattelin mahdollisten vatsavaivojen tekevän öistä levottomia. Ja miksi ihmeessä aloittaisinkaan, imetys on niin helppoa, ei tarvitse pakata koskaan mitään eväitä mukaan! Ja rintamaidon mukana lapsi saa jo ensimmäisiä makukokeiluja, rintamaitohan on aina erimakuista, riippuen siitä mitä äiti on syönyt ja juonut. Ilmeisesti korviketta juovien lasten olisi kuitenkin hyvä aloittaa kiinteät ennen puolen vuoden ikää, koska heillä maito on aina samanmakuista. Tästä en osaa sen tarkemmin kertoa, mutta näin olen lukenut.

Tässä alapuolella muuten hyvää faktatietoa siitä, milloin lapsi on valmis aloittelemaan kiinteitä ruokia.

Nämä kuvat ovat alunperin Facebookin Laktivisti-ryhmästä poimittu, lupa kuvien jakamiseen on saatu :)




Yllä olevasta kuvasta tulikin mieleen tuo peruna, jota monesti suositellaan ensimmäiseksi sosevalinnaksi. Peruna on kuitenkin tosi tärkkelyspitoinen, joten se voi aiheuttaa pienille herkkämasuisille vatsanväänteitä. Meillä ei tämän takia aloitettu perunalla maisteluja, vaan bataatilla, joka on lempeämpi valinta. Ja se onkin maistunut erittäin hyvin, varsinkin äidinmaitoon sekoitettuna. Perunaa meillä on maistettu vasta kerran ja tuolloin sai kyllä E kärsiä yöllä ilmavaivoista :( Joten ei ihan heti kokeilla uudestaan.

Onko teille muuten suositeltu perunan aloittamista, vaivaan kuin vaivaan? :P



Oon myös innostunut soseiden ohella sormiruokailusta :) Lainasin kirjan tästä aiheesta ja sieltähän löytyi tosi hyviä vinkkejä sormiruokailuun. Suosittelen siis muillekin kiinnostuneille tätä kirjaa:


eli Minä syön itse - Sormiruokailun käsikirja :) Tosi hyviä ja helppoja reseptejä ja varsinkin vauvan ruuan maustamiseen vinkkejä, aihe, josta itellä ei ollut mitään muuta tietoa kuin, että suolaa ei vauvan ruokiin lisätä. En aio kuitenkaan täysin E:n kanssa siirtyä sormiruokailuun, mutta toteutetaan tätä soseiden ohella :). Tähän mennessä ollaan keritty kokeilemaan sormiruokana banaania, avokadoa, kurkkua ja maissinaksuja. Ja täytyy kyllä sanoa, että E on paljon kiinnostuneempi ruuasta silloin, kun saa syödä omin sormin eikä lusikasta.

Ja tottakai pienelle ruokailijalle piti hankkia syöttötuoli :) Sen valinnassa ei tarvinnut jahkailla, Stokken Tripp Trapp tuoli oli nimittäin ihan selkeä valinta meille. Tämän klassikkotuolin taitaa aika moni teistäkin tietää, niin monen kodissa näitä näkee. Ja en sitä yhtään ihmettele; se on turvallinen, pitkäikäinen ja moneen sisustukseen sopiva.

Stokke Tripp Trapp

Stokke Tripp Trapp, syöttötuoli

Stokke Table Top, pöydänpäällinen

Meidän pikkumies on ollut aivan innoissaan, kun on päässyt näin mukaan meidän ruokailuhetkiin :) Pöydän äärestä näkee niin paljon paremmin kuin vaikka sitteristä tai bumbosta :)

Hankimme myös kuvissa näkyvän Stokken Table Topin, joka on osoittautunut käytössä todella hyödylliseksi. Varsinkin sormiruokaillessa ruuat eivät tipu niin herkästi lattialle ja tämä on helppo puhdistaakin. Imukupeilla pöydänpäällinen pysyy tukevasti kiinni pöydässä ja pohjalle sai erilaisia kuvia, joista näissä kuvissa näkyykin yksi vaihtoehto :). Tätä voi myös paukuttaa lusikalla niin paljon kuin haluaa, eikä pöytään tule mitään jälkiä ;)

Stokke Table Top, pöydänpäällinen
Stokke Table Top, pöydänpäällinen, vauvan ruokailu

Soseita oon tehnyt itse, tuntuu että ainakin tällä hetkellä siihen löytyy energiaa. Pakastimesta löytyy tällä hetkellä bataattia, kanaa, kesäkurpitsaa ja parsakaalia. Koko ajan maistellaan lisää uusia juttuja, mutta rauhalliseen tahtiin, jotta vältettäisiin masuvaivat. Puuroa oon myös yrittänyt tarjota, mutta tähän asti se on ollut ihan nounou. Teen ehkä apinaevästä tai jotain muuta, mihin tulee kaurahiutaleita, jos se sormiruokaillen maistuisi paremmin.

Mutta nyt pitää jo lopetella, vaikka asiaa ois aiheesta ja varsinkin sen vierestä runsain mitoin. Meillä pikkumies syö tällä hetkellä öisin kahden tunnin välein, joten tää äiti meinaa taas vaihteesta olla vähän töttöröö :P

Niin juu ja tän maanantaipäivän kruunas loistavat uutiset, jotka liittyy meidän tulevaan kevääseen :) Niistä hyvistä uutisista aion kertoa teillekin lähiaikoina lisää, mutta vielä joudutte hetken odottamaan :)

Lumista marraskuun viikkoa teille ja nautitaan tuosta lumesta nyt niin kauan kun sitä meillä on!:)

Loppuun vielä kuva Eetistä puolivuotispäivänä :) ♥


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pikainen heippa :)

Mulla meinaa olla vähän vaikeuksia löytää aikaa tälle bloggaamiselle, mutta täällä mä edelleen oon, vaikka hiljaiseloa on ollut nyt turhan usein! Arki meinaa olla semmosta touhottamista, että hyvä ku ehtii perustarpeistaan pitään huolen (niin ja nukkua ehtii sitten vissiin seuraavassa elämässä :P). Tänään Eeti on nukkunut vaan pari puolen tunnin päikkäriä, joten voitte kuvitella paljoko mulla on ollut aikaa omille jutuille. Mummi onneksi lähti vielä alkuillasta vaunuttelemaan E:n kanssa, joten sain tätä tekstiä vähän alulle. (Toki tuolla on kopallinen puhtaita pyykkejä odottamassa viikkausta ja pyykkikori on likasia täynnä ja muutenki joka paikka retajaa, mutta ei välitetä niistä nyt tänään.)
Jestas, että mun kaikki ongelmat ois kyllä pois pyyhitty, jos meilläkin muksu nukkuis edes yhdet kolmen tunnin unet päivittäin, eikä tommosia onnettomia pätkiä. Mutta näillä mennään ;)

Viikonloppuna tää mamma sai vaihtaa piiiiiitkästä pitkästä aikaa vapaalle ja nautin kyllä täysin rinnoin (kirjaimellisesti :DD). Olin nimittäin juhlimassa ystäväni tupareita ja samalla ystäväni miehen kolmikymppisiä :). Ja sen kunniaksi kävin kampaajakamullani laittamassa tukan kuosiin ja naamaan sotamaalit ;) Ja pitihän hei siitä ny ottaa ziljoona kuvaakin ;)


Tällä kertaa halusin jotain muuta kuin kiharakampauksen (vaikka se onkin tosi kiva), tässä on siis keskiosa tupeerattu oikein korkealle ja molemmissa sivuissa menee letti. Tuossa alimmassa kuvassa näkyy ne letit parhaiten. Tykkäsin kovasti :) Inspiraation sain Viikinki-sarjan Lagerthan tukasta, jolla on aina ihania lettikampauksia :) (Ootteko muuten kattoneet sitä?) Ja onneksi mun kampaaja osaa aina toteuttaa toiveet :) (Jenhairin Jenni siis :))






Ja kyllä vaan teki hyvää päästä "ihmisten ilmoille", sai syödä rauhassa herkkuja ja tulipa samalla tutustuttua moneen uuteen ihmiseen, en nimittäin tuntenut ennestään näistä kemuista kuin tuparien järjestäjät :)

Alla oleva teksti on kyllä niiiin totta! ♥



Tuparilahja paketissa :) Ystäväni tykkää pöllöjutuista, joten pakettiin löytyi pöllöaiheinen sisustustyyny ja pöllönaulakko :D Ja lisäksi tuo kyltti uuden kodin seinälle :)


Mulla on mielen päällä parikin eri postausideaa, mutta kuvat aiheisiin liittyen on vielä ottamatta ja teksti kirjoittamatta :D Eli melkein valmiit postaukset siis ;) Katotaan jos viikonloppuna saisin asioita eteenpäin...

Tää oli tällä kertaa tällanen pikanen "heippa" nyt pitää nimittäin kiiruhtaa jo kylvettämään Eetiä :) Palataan toivon mukaan pian! :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Päivä meidän kanssa

Oon luvannut tehdä meidän arjesta postauksen, taisin lupailla sitä jo viime viikolla, mutta sairastelujen takia ei jaksamista siihen hommaa löytynyt. Mutta nyt alkaa elämä normalisoitumaan, joten täältä sitä postausta nyt tulis :) Arjen kuvaus on eiliseltä eli keskiviikolta. Ja alotin päivän keskiyöltä, koska lapsiperheissä tunnetusti riittää touhua kellon ympäri :P

Klo 00.00 Koko porukka nukkuu.

00.30 Mä herään E:n potkimiseen omassa sängyssään, nousen jo ottamaan poikaa syömään, mutta huomaankin, että E on ihan täydessä unessa, pää siis äkkiä takaisin tyynyyn. Nukahdan samantien.

00.45 T höpöttää unissaan, ottaa mua kaksin käsin päästä kii ja sanoo: "Varo nyt niitä huonekaluja" :D Kun mies on rauhoteltu takasin uneen, ("Ei täällä ole mitään huonekaluja") E herää ja nostan hänet viereeni syömään ja nukahdan ite parissa minuutissa.

3.30 Huomaan, että E on unohtunut taas meidän väliin nukkumaan ja ite nukun aivan sängyn reunalla. Käsikin on aivan puutunut. Nostan siis nukkuvan lapsen takaisin omaan sänkyynsä. Aina en kyllä raaski nostaa, vaan nukun sitten siellä sängynreunalla, kun on toisaalta niin ihana nuuskuttaa unista vauvaa :) Varsinkin, jos E ei innostu potkimaan mua yöllä :P

4.40 E herää ja nostan hänet taas viereeni syömään ja kumpikin nukahdetaan tämän jälkeen nopeasti.

6.00 T:n herätyskello soi ja E herää samalla mun vierestä. T vaihtaa vaipan (joka aamu kaksi kertaa peräkanaa, tää on jo rituaali :P) ja menee keittämään itselleen kahvia ja lähtee sen jälkeen asiakkaan kanssa salille treenaamaan. E tulee takaisin sänkyyn mun kanssa ja 45 minuutin päästä lopulta nukahtaa mun viereen (onneksi!).

8.30 E ja mä herätään, imetys ja vaipanvaihto. E on hyvällä tuulella ja toimittaa heti aamusta yön tapahtumat iloisesti jokellellen :)



Iloitsen siitä, että meidän yöt alkaa palaamaan vanhoihin kuvioihin takasin, tää 2-3 yösyöttöä on meille se normaali ja se on sellanen määrä heräämisiä, että mä en oo aamulla aivan uupunut. Jee!:)

9.00 Mulle aamupalaa, E leikkii sen aikaa lattialla. Yleensä ehdin laittamaan aamupalan valmiiksi ennenkuin E kyllästyy lattialla olemiseen. Tänään kerkiän syömään puolet aamupalasta ennenkuin E:n kitinä lattialla voimistuu sille tasolle, että poitsu pitää ottaa syliin seuraamaan aamupalan syömistä :) Siinä sit äiti yrittää nopeasti syödä aamupalaleipänsä ennenkuin pikkumies ehtii varastamaan kurkut leipien päältä (niinkuin E usein yrittää tehdä :D)

Samoihin aikoihin T tulee kotiin salilta, syö nopeasti ja käyttää koirat ulkona ja lähtee päivätöihinsä.

Aamupalan jälkeen leikin E:n kanssa lattialla.



9.50 Otan E:n kantoreppuun, poika alkaa olemaan uninen ja äkäinen, kantorepussa usein rauhoittuu, kuten nytkin. Laitan unimusiikin soimaan eli Nightwishin While your lips are still red :DD https://www.youtube.com/watch?v=smiFk6KHr_8 jota äiti parhaansa mukaan yrittää laulaa mukana ja kävelee ympäri kämppää :P


10.05 E nukahtaa, siirrän hänet omaan sänkyyn jatkamaan uniaan.  Nyt alkaa siis äidin OMA AIKA :D Eli kaadan toisen kupin kahvia ja nakerran Belvita-keksiä (Hunaja&Pähkinä on paras :P). Samalla vastailen WhatsApp-viesteihin, selaan blogeja, luen päivän Ilkasta etusivun :D, opiskelen netistä sormiruokailuohjeita ja siivoan keittiöstä aamun sotkut pois.

Tässä kohdin kerkiäisin meikkaamaan, mutta kulutan tänäänKIN ajan mieluummin kahvikupin ääressä nettiä pläräten ;) Nykyään pystyn kaupassakin käymään ilman meikkiä, joskus muinoin se ei ois tullut kuuloonkaan. Toki mielelläni meikkaan aina kun jaksan ja ehdin, kyllä se vaan kovasti piristää mieltäkin, kun on naama kammattuna :)

10.50 E herää naureskellen sängystään, imetän hänet ja jäämme vielä hetkeksi meidän sänkyyn hömppäilemään :).

11.20 Siirrän E:n sitteriin istumaan ja annan poitsulle bataattisosetta, joka syödään viimeistä murua myöden :) Vettä vähän kyytipojaksi ja sen jälkeen vaipanvaihtoon. Samalla tehdään perusteelliset kokovartalon rasvaukset ja vaihdetaan päivävaatteet päälle.

11.55 Päästän koirat pihalle (välillä pitää käydä komentamassa niitä, kun jokaselle lenkkeilijälle haukutaan ku viimestä päivää :P) Samalla leikin E:n kanssa lattialla. Muutenkin E viihtyy kaikista parhaiten lattialla kun joku istuu hänen vieressään tai ohjaa leikkimistä. Yksin jos jättää minuutiksikin, jos vaikka meen toiseen huoneeseen tai niin ettei E näe mua, niin ääni kovenee jo siihen tahtiin, että sen vois suomentaa aikuisten kielelle "Äiti heti tänne, mulla on suuren luokan hätätilanne täällä" :P)

11.15 Aletaan pukemaan ulkovaatteita ja lähdetään E:n kanssa pihalle. Tänään saatiin naapurin äidin kanssa aikataulut natsaamaan ja lapset samaan aikaan päikkäreille, joten päästään yhdessä vaunulenkille, jee :) Nää vaunulenkit on mun henkireikä ♥



13.30 Olemme takaisin kotona, E herää kotipihassa, niinkuin yleensäkin, yritän kuitenkin saada pojan nukahtamaan uudestaan vaunuihin ja onnistunkin siinä. Jätän vaunut ikkunan alle ja vien vaunuihin itkuhälyttimen ja kipitän vauhdilla sisälle lämmittämään ruokaa. Juuri kun saan ruuan mikrosta, itkuhälytin ilmoittaa, että E on herännyt. Yritän kuitenkin vielä kerran saada E:n nukahtamaan, laitan tutin takaisin suuhun ja lykin vaunuja pihalla ja saan E:n nukahtamaan uudelleen. Takaisin sisälle syömään, parin haarukallisen jälkeen itkuhälytin pärähtää taas soimaan, joten haen E:n sisälle ja imetän hänet. Sitten syömään oma ruoka loppuun :P

14.00 Käyn suihkussa (me vedetään sen verran vauhdikkaita vaunulenkkejä, että hiki lentää :D). E istuu sen aikaa suihkun ovensuussa bumbossa ja seuraa tarkasti äidin touhuja :P Puen vaatteet päälle ja sitten E:lle vaipanvaihto ja leikkimistä lattialla. Nyt viedään kaikki tavarat suuhun ja niillä kahdella hampaalla purraan ja lujaa! Parasta on, kun saa purra äidin sormea.... Ja E vaan nauraa, kun äiti kiljahtelee kivusta :P

15.00 Mun veljeni soittaa, että voiko piipahtaa kahvilla ja lupa myönnetään ;). E ilahtuu, kun näkee tutut kasvot ja jaksaa pysyä hereillä koko kahvittelun ajan.

Mulle tulee tässä päivällä aina jäätävä väsykohtaus, mutta nyt kun mun veli olikin kylässä, niin unohdin koko väsymyksen :)



16.20 Veljeni lähtee, kun E alkaa olemaan valmista kauraa päikkäreille. Imetän E:n ja saan poikkeuksellisesti poitsun nukahtamaan mun viereen sänkyyn, jäätävän kitinän saattelemana, mutta kuitenkin. Näin tilaisuuteni tulleen, joten äkkiä omatkin silmät kiinni, jos mäkin ehtisin nukahtamaan. Ja saan onneksi unen päästä kiinni.

17.30 T tulee kotiin ja alkaa tekemään ruokaa. Mä hiivin meidän sängystä pois, kun E jatkaa uniaan.
Juuri, kun saan ruuan lautaselle, E herää itkien. Sylissä kuitenkin rauhoittuu, pitelee taas sormiaan suussaan, joten päättelen että hampaiden tulo vaivaa, kuten niin monena muunakin päivänä :( Ilahtuu kuitenkin pian, kun huomaa, että isikin on tullut kotiin :) E istuu sitterissä ja T:n sylissä sen aikaa kun syömme.



18.30 T lähtee viemään koiria lenkille. Usein menemme yhdessä joko vaunujen tai kantorepun kanssa, tai jompi kumpi yhdessä E:n kanssa, mutta tällä kertaa T menee yksin ja mä jään leikkimään E:n kanssa sisälle, koska pikkuisella on selkeästi edelleen paha olo.

19.00 T tulee takaisin kotiin ja mä lähden hakemaan postista meidän syöttötuolia, jonka tilasin pari päivää aiemmin. Siitä aion kertoa myöhemmin lisää!:)

19.30 Laitamme saunan päälle ja viemme E:n kylpyyn. Siellä unohtuu aina pahat olot ja känkkäränkät, kylvyssä on niin kiva loiskuttaa vettä :) E selvästi nauttii vedestä ja kastelee yleensä meidät kaikki vettä läiskyttäessään :)

Kuten alla olevasta kuvasta voi huomata, meillä ilmaistaan kiukut hyvin selvästi ;) Voi pientä miestä kun elämä on välillä rankkaa ♥



Isin sylissä on hyvä olla, eikä enää kiukuta, kun pääsi kylpyyn :) ♥



T menee pukemaan E:lle yövaatteet ja hoitaa samalla iltarasvaukset. Mä pääsen pikaisesti käymään saunassa sillä välin. T hassuttelee vielä hetken E:n kanssa ja sitten alkaakin olemaan jo yöunien aika. Kylpeminen yleensä väsyttää sen verran, että E nukahtaa hieman aiemmin kuin yleensä. Normaalisti E nukahtaa 21-22 välillä.

20.15 Imetän E:n ja nukutan hänet.

Mun pieni suloinen vauvani ♥



20.45 Saan nostettua E:n omaan sänkyyn nukkumaan ja hiippailen pois makkarista. Selailen puhelimella nettiä, samalla kun T tekee vielä viimeisiä töitään koneella.

21.30 Alamme T:n kanssa katsomaan sarjaa ja syömme iltapalaa. Katsomme useampaa eri sarjaa tällä hetkellä (Arrow, Flash, Supernatural, Modern family, Gotham...) mutta siis aina yhden jakson kerralla.

22.30 Koirien iltapissatukset, hampaiden pesut jne.

23.00 Vihdoin nukkumaan.

23.15 E herää syömään.

23.40 E nukahtaa mun viereen ja nostan nukkuvan pojan omaan sänkyynsä ja sen jälkeen simahdan itsekin nopeasti.

Semmonen päivä täällä meillä! :) Aika helppo päivä oli itseasiassa, kun ruokakaupassa ei tarvinnut käydä ja ruokakin oli puoliksi jo tehtynä, ei tarvinnut pestä pyykkiä tai siivota, eikä T:n tarvinnut mennä illalla salille kenenkään asiakkaan kanssa. Ja myös kiva päivä, koska mä sain nukkua E:n kanssa päikkärit :)

Instagram

© Nonna Koo. Made with love by The Dutch Lady Designs.