torstai 31. joulukuuta 2015

Uudenvuodenlupaus 2016

Vuosi vaihtuu ihan pian ja mä lupasin kertoa mun uudenvuodenlupauksestani :). Mulla on ollut joka vuosi tapana tehdä jokin uudenvuodenlupaus, ei mitään liian suurta ja huikentelevaista, mutta jokin sellainen lupaus, minkä pystyn toteuttamaan. Monesti se on liittynyt terveellisyyteen tai painonpudotukseen ja niin tälläkin kertaa. Mulla on nimittäin herkkujen syöminen lähtenyt ihan rasasta syksyn aikana. Ei siis mitään mahdotonta syömisistä, vaan sellaista, että joka päivä on tullut noolittua aina jotakin paskaa. Joko keksiä, pullaa, karkkia, sipsiä tai roskaruokaa. Meillä oli pitkään, varsinkin ennen Eetin syntymää selkeät herkkupäivät ja se oli tosi sopiva rytmi meille, esim. kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Paino pysyi kurissa ja olo oli hyvä. Ei mun kyllä painon takia tarvi olla huolissani, painan nyt nimittäin vähemmän kuin moneen vuoteen :D.  Haluan päästä herkkujen syömisestä eroon siksi, että haluan nähdä kuinka paljon tollasten epäterveellisten ruokien syöminen vaikuttaa mun vireystilaan. Koko ajan väsyttää, varmasti univelkojen takia, mutta ei nää mun syömiset ainakaan edesauta tilannetta.

Aion siis päästä takaisin entiseen rytmiin, eli herkkupäiviä on maximissaan kerran viikossa ja muulloin ei syödä pisaraakaan noita yllämainittuja juttuja. Tästä tulee mulle kyllä todella kova haaste, sillä toi mun herkkujen napsiminen on johtunut pääasiassa siitä, että en ehdi tekemään aina ruokaa silloin, kun nälkä iskee ja pakko on syödä jotakin nopeasti. Varsinkin lounasaika on ollut haastava, mutta nyt pitääkin alkaa panostamaan siihen, että päivän syömiset on mietitty etukäteen ja osittain tehtykin etukäteen. Onneksi T on luvannut auttaa ja on hengessä mukana :).

Ensimmäinen herkkupäivä onkin mulla vasta 16.1, joten sinne asti pitää sinnitellä! Ihan hyvä alkuun pitää vähän pidempi paussi herkuista, niin lähtee homma paremmin  käyntiin. Salillekin yritän taas päästä käymään, mutta siitä en ota mitään stressiä, käyn jos pääsen/ehdin/jaksan.

Ootteko te muut tehneet uudenvuodenlupauksia? Mitä ootte luvanneet?:)



Teille kaikille lukijoille ihanaa ja parempaa uutta vuotta 2016! ♥


tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulun touhuja

Joulun pyhät vietetty ja uusi vuosi on jo ihan nurkan takana. Joulu meni kivasti, saatiin ihan hurjasti lahjoja, tää äitikin oli näköjään ollut kilttinä, ainakin jos sitä voi mitata lahjojen määrällä :P Eetin lahjoja nyt oli oletetustikin paljon, lähipiirin tuntien :). Kaikkea tarpeellista Eeti sai mm. leluja, kirjoja, taaperokärryn, vauvapulkan, vaatteita, kylpyshampoota, palapelin ja mitähän kaikkea vielä :). Kinkkukin ehti paistumaan ajoissa ja aattoaamuna saatiin herätä (klo 7, kun Eeti päätti niin ;)) kinkun huumaavaan tuoksuun. Aattoaamuna ei kyllä ehditty yhdessä saunaan, ekalla kerralla kun mä olin jo menossa saunaan, niin sauna olikin kylmänä, kun se oli ilmeisesti napsahtanut pois päältä :D Ja tokalla yrityksellä, kun sauna lopulta oli lämmin, niin Eeti heräsi samalla hetkellä ;) Joten käytiin sitten vuoronperään saunassa, niinkuin yleensäkin. Tapanina kylläkin päästiin yhdessä pihasaunaan ja paljuun, joten ehkä se sit korvas aaton "menetyksen" ;).



Onneksi meillä oli yksi päivä ennen T:n töiden alkua, jolloin ei ollut yhtään mitään ohjelmaa. Sain nukkua päikkäritkin ja aamulla myöhään, tuli taas tarpeeseen, Oon ollut taas niin uupunut, että oksat pois. Mulla onkin uudenvuodenlupaus mielessä, joka liittyy tähän väsymyksen helpottamiseen... Siitä lisää ennen vuoden vaihtumista :)



Eeti on muuten alkanut hieman vierastamaan ja eroahdistustakin on ilmassa. Onneksi kumpikin vaan lievänä, mutta kuitenkin. Joulunakin huomasi, että vieraiden joukossa tuli yhtäkkiä aina ikävä äitiä ja piti nopeasti ryömiä äidin jalkaan kiinni, että pääsi syliin. Ja muiden sylissä saattoi tulla itku tai ainakin alahuuli alkoi väpättämään. Täällä kotonakin äidin syli on ollut paras paikka ja kantorepulle on taas löytynyt käyttöä. Vaikka E onkin entistä enemmän nyt mussa kiinni, niin on silti ihanaa, että äidin syli lohduttaa ♥



Tänään E:llä onkin ollut vähän känkkäränkkäpäivä, eilen E sai influenssarokotteen tehosteen, joten se saattaa aiheuttaa ikävää oloa (eilen illalla oli hieman lämpöäkin) ja luurasin suuhun, niin siellä näyttäs olevan kulmahampaita pian tuloillaan. Mä en ymmärrä miten noita hampaita tulee nyt koko ajan läpi :D Nyt E onneksi nukkuu pihalla vaunuissa.

Joulun aikaan tuli taas tunnettua kiitollisuutta omasta elämäntilanteesta. Kuinka ihana mies ja lapsi mulla on. Ja, että vaikka välillä tuntuu, että mä en tee muutakun valitan tätä ainaista väsymystä, niin T jaksaa aina kuunnella sitä ja nousta E:n kanssa aamuisin, jos vaan on kotona ja järjestää muutenkin menonsa niin, että on mahdollisimman paljon kotona. Tiedostan sen, että kaikilla ei oo asiat näin hyvin. Ja, että meillä on yhteinen lapsi, joka sulostuttaa meidän päiviä (ja öitä :D) joka päivä ♥ En ois voinut ihanampaa lasta toivoakaan. Vielä, kun mä saisin tän väsymys-kompleksini hallintaan, niin tää arki olis vähän sujuvampaa. Eiköhän se tästä, pikkuhiljaa.

Ihana asia on muuten se, että nyt on tullut pakkasta ja toivottavasti pian lisää lunta, niin päästäis jo testailemaan Eetin vauvapulkkaa :) Luulen, että poitsu tulee tykkäämään pulkkailusta :)

Kivoja välipäiviä teille kaikille, jotka piipahdatte aina lukemassa mun juttuja :) Onko siellä muita väsyneitä äiti-ihmisiä tai onko teidän lapsilla vierastamista tai eroahdistusta tällä hetkellä?



tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulu lähestyy

Kaksi yötä jouluun, ihan mahtavaa :) Kaikkea pientä hommaa riittää vielä huomiselle päivällekin, mutta ei mitään mistä tarvisi ylenmäärin stressata. Kaupasta pitää vielä jotakin hakea, joitain ruokia valmistella, muutama paketti vielä paketoida ja imuri meillä nyt laulaa mennen, tullen ja palatessa näillä mutakeleillä...! Mä meinasin, että jätän kaikki joulusiivotkin tänä vuonna tekemättä, mutta Eeti olikin tänään mummin luona koristelemassa kuusta (taisi E:n serkut kyllä hoitaa sen homman pääasiassa ;)), niin mä sain sillä välin siivottua saunan, pesuhuoneen ja vessan seiniä myöden. Muita siivoja en en jaksa tehdä, vaikka puhtaasta kodista nautinkin, mutta en aio niitä yölläkään tehdä, joten nou stress.



Tää joulu onkin hyvin merkityksellinen meille, nimittäin tää on meidän ensimmäinen joulu perheenä ♥ *niisk* Eeti ei tästä joulusta taida vielä mitään muistaa, mutta meille vanhemmille jää ihanat muistot ♥ Vietämmekin joulua omassa kodissa, mutta nähdään joulunpyhinä myös molempien vanhempia ja sisaruksia. Aattona ajateltiin mennä aamusaunaan E:n päikkäreiden aikaan (toivotaan, että pikkumies sit kas nukkuu :D), syödä tietysti hyvin ja illalla availla kaikki yhdessä lahjoja. Aattona en kuitenkaan halua soitella ambulanssia, joten E pidetään todella kaukana (syötävistä) lahjapapereista.




Niin ja hups, muistettiin ottaa tänään vasta kinkku sulamaan, taitaa tulla vähän kiire paistamisen kanssa, mutta hei, nou stress :P





Lahjoja tuntuu olevan joka nurkka täynnä, ollaan taidettu olla kilttejä tänä vuonna :) Oon kyllä itekin hankkinut useita lahjoja, mä tykkään joululahjojen ostamisesta, ostasin tosi kalliitakin lahjoja läheisilleni, jos ei tarvis miettiä budjettia yhtään. Hankkisin jokaiselle kokopäivän hemmottelulahjakortin, jos ne maksais vaan parikymppiä ;). Hemmottelua ansaitsee nimittäin jokainen ♥




Eeti on ollut hengessä mukana ja auttanut äiskää mm. pyykkien pesemisessä ;) Pyykkikoneen tuijottaminen on niin lumoavaa....





Ollaan tässä ennen joulua nähty jonkun verran ystäviä ja välipäivinäkin on tulossa ystäviä kylään kauempaakin. Ihanaa nähdä kaikkia läheisiä ♥ Vähän harmittaa, kun T on vapaalla vaan joulunpyhät, mutta onneksi on ystäviä tulossa, joten seuraa kyllä riittää välipäivinäkin :)




Meidän joulukorttikuvauksissa onnistui muutama kuva, niistä pari tässä alla :) On meillä vaan suloinen pikkutonttu ♥

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille Iloista Joulua ♥ Toivottavasti jokaisella teistä olisi rentouttava ja lämminhenkinen joulu :)






keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Koheltamista toisen perään

Tää joulukuu ei selkeestikään oo meidän kuukausi! Täällä sattuu ja tapahtuu harva se päivä kaikennäköstä, enkä puhu nyt mistään kivoista jutuista :( Kaikista kamalin juttu sattui viime viikolla, kun jouduin soittamaan Eetin takia ambulanssin :( Pikkumies istui mun sylissä lattialla ja mä yritin lukasta samalla Mustin & Mirrin tarjouslehteä, mutta E ilmoitti kovalla äänellä, että hän haluaa kas vilkasta sitä. No, mä sitten annoin sen E:n käteen, se tykkää muutenkin aina rapistella kaikkea. Mutta tällä kertaa E repäisikin yhtäkkiä lehdestä palasen ja tunki sen suoraan suuhunsa ja alkoi heti kakomaan, kun se meni niin syvälle kurkkuun. Ja samantien E veti sitten punaiseksi ja alkoi itkemään katkonaisesti, selvästi henki ei kulkenut kunnolla. Tungin sormet kurkkuun ja sain sieltä ongittua palasen paperia pois, mutta se ei helpottanut E:n hengittämistä, joten paukutin sitä sitten lapaluiden väliin ja yritin uudestaan kaivella suuta, jos saisin sieltä vielä jotain kaivettua pois. Tästä ei kuitenkaan ollut mitään apua ja pikkumies edelleen hengitti katkonaisesti itkemisen välissä. Ei mun auttanut kuin soittaa ambulanssi (oli muuten aivan hirveää, kun hätänumerosta kuului ensin "olet jonossa", onneksi sen jälkeen vastattiin pian). Onneksi ambulanssi tuli pian ja ambulanssin väki totes saman kuin mäkin, että henki kulkee, kun pystyy itkemään, mutta joku siellä silti taitaa olla tukkeena, kun se hengitys ei ollut kuitenkaan normaalia. Lähdettiin siis ambulansilla terveyskeskukseen ja tarvittaessa sieltä oltais menty keskussairaalaan, mutta onneksi ei tarvinnut! Nimittäin matkalla E:n hengitys alkoi normalisoitua. Terveyskeskuksessa saatiinkin sitten jo puhtaat keuhkoäänet, lääkäri arveli, että se mahdollinen paperinpalanen ois edennyt nielussa mahalaukkuun ja sen vuoksi hengitys normalisoitui itekseen. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta voi jestas, kyllä mä oisin tänki kokemuksen jättänyt mielelläni välistä :( Vieläkin muistelen kauhulla sitä hetkeä, niin hirveää se oli. Mä oon joutunut ennenkin soittamaan hätänumeroon ja kyllä taas tuli mieleen se yksi kauhea päivä 7 vuotta takaperin, kun ei selvitty säikähdyksellä. Senkin takia osaan olla kiitollinen siitä, että nyt päästiin näin vähällä. Ei toi päivä kuitenkaan hevillä unohdu. Huhhuh.

Mutta jotain pirteää tähän väliin, Eeti ei onneksi tilannetta jäänyt sen enempää murehtimaan, vaan päätti seuraavana päivänä oppia ryömimään ♥ Mun pieni poika ♥ Nyt sit saankin olla entistä tarkempi tavaroiden kanssa, kun pikkumies pääsee halutessaan joka paikkaan.

Mutta ei meidän ikävät jutut tähän lopu, mutta ne ei onneks oo ollenkaan niin kurjia juttuja kuin tuo eka! Nimittäin samana päivänä, kun soitin ambulanssia, mä lukitsin itteni ja Eetin pihalle. Luulin, että takapihan ovi oli takalukossa, kun menin hakemaan Eetiä vaunupäikkäreiltä, mutta sepäs menikin lukkoon mun takanani. No, onneksi mulla ja Eetillä oli ulkovaatteet päällä, joten mä vaunuttelin E.n kanssa naapuriin ja lainattiin sieltä puhelinta ja soitettiin T avaamaan meille ovi. Onneksi T ei ollut silloin kovin kaukana ja pääsi parissa minuutissa avaamaan meille oven. Kiitos vielä puhelimen lainaajalle :)

Niin ja sitten eilen meillä oli T:n kanssa pieni kommunikaatiokatkos, joten koiratkin pääsi karkuteille, kun takapihan portti oli jäänyt auki..... Onneksi koirat löytyi nopeasti läheisen rivitalon pihalta haahuilemasta, mutta kyllä sai taas jännittää sydän jääkylmänä. Onneksi eivät jääneet auton alle, sitä mä eniten pelkäsin!

Mutta mulle sopis, että nää koheltamiset loppuis nyt tähän?

Tääkin päivä on alkanut vähän kurjissa merkeissä, Eeti on itkeskellyt tavallista enemmän, luulen, että syypäänä on joko hampaiden puhkeaminen (niitä on jo 7!!) tai sitten mun syömät suklaakonvehdit ärsyttää pikkuisen mahaa. En taida syödä niitä enää tänä vuonna.... Päikkäreiden kanssa on taas saanut takuta, nyt nukkuu pihalla vaunuissa, mutta oon jo käynyt kaksi kertaa lykkimässä uudestaan vaunuja tai laittamassa tutin takaisin suuhun. Ja pikkumies on nukkunut vasta reilun tunnin yhteensä.... Puuh.

Mutta ens kerralla lupaan kertoa niitä hyviä uutisia, joita oon pantannut! :P Toivotaan, että kerkiäisin tähän koneelle siis taas lähipäivinä :)

perjantai 4. joulukuuta 2015

Arjen pikkujuttuja joulun lähestyessä

Kuukausi on taas vaihtunut ja jouluun on enää 20 päivää, kääk! Onneksi mulla ei oo ihan kaikki hommat jouluun liittyen tekemättä. Oon saanut vaihdettua jouluverhot, vähän jo jouluvalojakin ja tällä viikolla pääsin tekemään tehoiskun jouluostoksille ihan yksin :). Ja kyllä oli hyödyllinen visiitti Seinäjoelle, sain monta lahjaa hankittua. Vielä kyllä on monta hankkimattakin, mutta onhan tässä vielä aikaa. Moni lahja vaan pitää saada perille ennen aattoa, joten se tuo vähän kiirettä touhuihin, niinkuin joka vuosi. Mä siis nautin lahjojen ostamisesta ja ostankin niitä monelle ihmiselle. Tänä vuonna ekaa kertaa ikinä, meinas tulla vähän stressi, kun en enää pääsekään kaupoille tuosta noin vaan, mutta onneksi mummi tuli apuun ja sain asioita hoidettua, joten ei tarvinnut stressaantua siitä asiasta :).

Tehokkaan shoppailukierroksen päätteeksi voi näytellä tämmösiä merkkejä :P



Ja mitäs meille noin muuten kuuluu, hmm.... No yöllä mä saan edelleen heräillä useasti, mutta nyt on kaks peräkkäistä yötä ollut vähän parempia, Eeti on syöny 00-07 välillä vaan pari kertaa :) Harmi vaan, että mun univelat ei tuollasillakaan öillä vielä kuittaannu, mutta jos viikonloppuna ehtis nukkuun jotku päikkärit? Niin ja arvatkaa mitä! Ei ihme, että on ollut vähän levotonta meininkiä öisin, Eetillä on puhjennu tällä viikolla kolme hammasta yläikenestä läpi!:D Eli pikkumiehellä on jo 5 hammasta! Huhheijaa :D Saas nähä rauhottuuko yöt nyt sit pikkuhiljaa entiselle tasolle, kun hampaat ei enää vaivaa...

Eeti osaa nykyään jo istua ilman tukea :) Toki muksahtaa nurin, jos tasapaino pettää, mutta tää äiti on keksiny tyynypehmusteet ympärille, niin voi sitten turvallisesti kaatua :)



Alla olevassa kuvasa ollaankin "vaaravyöhykkeellä", koirien vesikuppi kiinnostaa aina ja mun crocsit :D Pyykkikoneen pyöriminen on muuten tosi mielenkiintonen juttu ja sitä E jaksais seurata vaikka kuinka kauan ;)


Mun arki on sillä tavalla helpottanut, että E viihtyy nykyään aika hyvin lattialla, varsinkin kun on jotain mielenkiintosta tutkittavaa. Eli mun ei tarvi koko aikaa olla viihdyttämässä, niin saan vähän kotitöitä ja muita juttuja tehtyä silloinkin kun E on hereillä. Eeti ei varsinaisesti osaa vielä ryömiä eteenpäin, mutta pääsee käsillä vetämällä pyörimään itsensä ympäri ja kierimällä kyljeltä toiselle monta metriäkin :). E on yleensä hyvällä tuulella ja osaa jo ilmaista tunteitaan selkeästi. Varsinkin paha mieli ilmaistaan selkeästi ;). Jestas, jos meen ottamaan E:n kädestä jonkun kielletyn tavaran, niin otsa menee kurttuun ja karjuminen alkaa :D. Kunnes äiti keksii jonkun kivemman lelun tilalle ;) Tällä hetkellä kiinnostaa eniten johdot, leivinpaperin ruttaaminen, äidin suoristinrauta ja kengät ;). Niin ja koirien karvojen repiminen, jos erehtyvät liian lähelle ;)


Joulukorttikuviakin ollaan otettu, tais siellä sadan kuvan joukossa olla kaks ihan hyvääkin kuvaa :P Näette sitten lähempänä joulua tuotoksia :) Muru ja Luna tietysti oli kuvausassistenttina...




Edelleenkin T:n pitkät työpäivät kuitenkin sekoittavat arkea aika paljon, monen asian hoitaminen jää myöhään iltaan ja se vähän harmittaa. Mutta tää on varmaan aika tuttua monelle muullekin lapsiperheelle?

Viikonlopuksi on suunnitelmissa käydä katsastamassa mun auto ja samalla tehdä lisää jouluostoksia, ja sunnuntai pyhitetään vaan kotona olemiselle. Seuraavat viikonloput ennen joulua ovatkin sitten vierailuja täynnä puolin ja toisin. Mukavaa nähdä ystäviä ja perhettä, mutta mulle on tärkeitä myös nää tällaset päivät, kun voidaan olla vaan kotona yhdessä, tekemättä mitään suurempaa.

Niin ja pakko kehaista tuota mun toista puoliskoa, se oli ostanut mulle oman suklaajoulukalenterin ♥ Ei oo kyllä eka kerta, mutta yllätyin taas sen huomaavaisuudesta, on mulla ihana mies ♥ Eetilläkin on oma kalenteri, luukuista löytyy kylläkin jouluisia kuvia eikä suklaata :)

Loppuun vielä kuva äidin pikku söpöliinistä, joka niin hymyili ihanasti unissaan päikkäreillä, tais olla hyvä uni menossa :) ♥

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille! :)


Instagram

© Nonna Koo. Made with love by The Dutch Lady Designs.