Uuden vuoden kynnyksellä

Vuosi vaihtuu ihan pian ja ainakin täällä sitä odotetaan innolla :) Mulle se tarkoittaa aina jollain tavalla uuden alkua ja se jos mikä on piristävä ajatus :). Tänne pimeyden keskellä tarvitaan runsaasti valoisia ajatuksia! Mutta hei, kesää kohti jo mennään :P

Vuosi 2016 oli monenlaisten tunteiden vuosi. Alkuvuosi meni jäätävän väsymyksen kanssa taistellessa, Eetin laajat allergiat paljastuivat ja mä aloitin tiukan imetysdieetin. Voin kyllä sanoa, että puolet tästä vuodesta on ollut mulle fyysisesti ja henkisesti todella rankkaa aikaa. Pienellä unimäärällä selviäminen kuukaudesta toiseen on jotain niin rankkaa, että en ihmettele, jos siinä rytäkässä joku menettää mielenterveytensäkin. Ja siihen päälle vielä se, että jouduin ihan älyttömän paljon käyttämään energiaa siihen mitä mä ja Eeti voitiin syödä.

(Best nines, eli suosituimmat instagram-kuvat vuonna 2016)

Toukokuu oli monella tapaa käänteentekevä kuukausi. Mä lopetin imetyksen ja samalla pidimme Eetille unikoulun. Eeti täytti vuoden ja samana kuukautena meidän talon täytti Lunan 3 pientä westienpentua ♥ Touhua riitti siis koko kesäksi :). Kesän aikana Eeti alkoi myös nukkumaan öitänsä paremmin ja myös päikkäreitä. Loppukesästä pennut lähtivät uusiin koteihinsa ja me teimme pieniä kotimaan reissuja esim. Tampereelle :). Torni-hotellissa onkin tullut tänä vuonna vietettyä aikaa jo kaksi kertaa :)

Loppukesällä ja syksyllä pääsimme myös T:n kanssa kaksin reissun päälle ja ne reissut, jos mitkä toi toivottua piristystä meidän arkeen. Parisuhteeseen panostaminen on ihan hurjan tärkeää, muistakaa se ♥ Olemmekin ikuisesti kiitollisia anopille lapsenhoitoavusta, jota edelleenkin meille antaa ♥  Ystäviäkin olemme päässeet anopin ansiosta näkemään ♥

Toukokuussa kävin myös tekemässä ekan kerran keikkatöitä vanhassa työpaikassani ja totesin taas, että mulla on ollut aikoinaan maailman paras työpaikka! Edelleen oon samaa mieltä, harmi, että kyseessä on sen verran pieni yksikkö ja työntekijöiden vaihtuvuus pieni, joten tällä hetkellä siellä ei ole sijaiselle tarvetta. Sen vuoksi oonkin joutunut miettimään pääni puhki, mitä muuta haluan hoitoalalla tehdä. Onneksi vaihtoehtoja on alkanut löytymään, vaikka täytyy myöntää, että meikäläinen on nykyään melkoisen kranttu sen suhteen, mihin haluan työelämässä aikani kuluttaa.

Syksyllä Eeti aloitti hoidon, taka-ajatuksena että mä alan hakemaan samalla töitä. Koko syksy onkin ollut aivan ihanaa aikaa, en oo osannut kuvitella kuinka erilaista arki on pienen taaperon kanssa ♥ Eetin hoitopäivät n. 2 kertaa viikossa on tuoneet mulle jotain ihan mahtavaa alkuvuoden stressin ja väsymyksen jälkeen. Kun Eeti on hoidossa, niin mä oon päässyt käymään työhaastatteluissa, hoitanut kaikkia asioitani, välillä tehnyt suursiivouksen kotona, käynyt ruokaostoksilla, päiväsaunassa :D tai ihan vaan nukkunut päikkärit. Eetin hoitopäivät on siis pelastanut mun jaksamisen ♥ Ja samalla oon ihan äärimmäisen tyytyväinen, että sain olla joulun yli kotona ja Eeti sai hitaan aloituksen hoitoon, jota niin kovasti toivoinkin. Nyt Eeti viihtyy hoidossa eikä sieltä ole edes kiire kotiin päivän päätteeksi :). T tekee edelleen kahta työtä, jonka vuoksi nuo hoitopäivät ovat todellakin tulleet mulle tarpeeseen, kun T on useimmiten vasta illalla kotona.

Kaiken lisäksi meillä nukutaan nykyään öisin ja päikkäritkin sujuu yleensä ilman ongelmia, se on lottovoitto meille kaiken jälkeen :) Eeti nukkuu omassa sängyssään meidän makkarissa ja mitään kiirettä ei ole muuttaa nukkumisjärjestelyjä tällä hetkellä, koska ne ovat toimivat meille. Kaikki aikanaan. Eetin allergiat ovat pääosin tiedossa ja tällä hetkellä testailemma aina välillä uusia ruoka-aineita, välillä saamme siis laajennettuakin ruokavaliota, mutta hitaalla tahdilla.

Vuoden vaihtuessa mulla jatkuu työnhaku ja odotan, mitä käynnissä olevista hauista selviää. Isoja muutoksia on hyvin todennäköisesti tulossa meidän arkeen ja tulevaisuuteen yleensäkin, mutta niistä kaikista lisää sitten, kun tiedän jotain varmaa :).

Tää vuosi on ollut sillä tavalla ikävä, että oon joutunut entistä enemmän tekemään päätöksiä sen suhteen, millaista käytöstä hyväksyn läheisiltäni. Hirmu ikäviä juttuja on tässä ollut, ja nykyään mun pitää miettiä asioita myös Eetin kannalta. Sen vuoksi aion jatkossa vähentää entistä enemmän sellaisten ihmisten tapaamista, joiden seurassa tulee ainoastaan paha mieli. Suosittelen sitä ihan jokaiselle! Vaikeita asioita ja näitä tullaan varmasti puimaan vielä lisää ensi vuodenkin puolella. Elämä ei ole aina helppoa ja jokaisella meistä on omat vaikeudet kohdattavanaan.

Kuitenkin tästäkin vuodesta selvittiin ja mulla on tosi iso luotto sen suhteen, että ensi vuosi on entistä parempi ja odotan sitä malttamattomana ♥

Haluan toivottaa teille kaikille Ihanaa Uutta Vuotta 2017! Kiitos teille kaikille, jotka käytte täällä lukemassa mun juttujani ♥

Lupauksia siellä, lupauksia täällä....

Pian vuosi vaihtuu ja on taas aika uudenvuodenlupausten. Kuinka moni teistä myöntää tekevänsä sellaisia? No minä ainakin myönnän! :D Mun mielestä se on kiva traditio uuden vuoden kynnyksellä, varsinkin jos touhu ei mene aivan nipottamiseksi ja lupausten noudattaminen tuo tullessaan jotain hyvää sinulle ♥  Olen siis jo pitkän aikaa tehnyt joka vuosi jonkinlaisen lupauksen ja joka kerta sellaisen, jonka kuvittelen olevan saavutettavissa. Useimmiten ne ovat toteutuneetkin.

Tällä kertaa otan vuoden 2017 vastaan hyvinvointi ja terveys etusijalla. Mulla on mennyt oikeestaan koko syksy syömisten osalta plörinäksi, herkkuja on tullut syötyä turhan usein ja se alkaa näkymään jo puntarissa ja peilissäkin. Meillä oli yhteen aikaan tapana syödä herkkuja vain kerran viikossa ja siihen tapaan olisi mukava päästä takaisin. Toinen syy, miksi joudun nyt kiinnittämään syömisiini tarkempaa huomiota on kaikennäköiset ikävät terveyshaitat, joita mulle on alkanut tulemaan syksyn aikana. Niistä varmaan eniten arkea haittaavia ovat olleet yölliset vatsakivut, jotka toistuvat aina satunnaisesti. En ole vielä onnistunut yhdistämään niitä mihinkään tiettyyn syömiseen, mutta epäilen silti, että ne jollain tavalla liittyvät ruokavaliooni. Mielessä on myös se, että kun on joutunut pitämään rajatun imetysdieetin ja karsimaan omasta ruokavaliostaan runsaasti ruoka-aineita pois, ei niiden takaisinpalautus ole välttämättä enää niin helppoa. Olen kyllä huomannut, että vehnä ja ruis eivät tee mun elimistölle hyvää, mutta toistaiseksi en ole niitä pois karsinut. Maitotuotteetkin on pohdinnan alla tai edes niiden vähentäminen. Närästys on aiemmin ollut mulle aivan vieras käsite, mutta nyt olen EHKÄ (?!) kärsinyt myös siitä. Kahvikin tuntuu tekevän nykyään huonon olon, minkä vuoksi olenkin pääasiassa siirtynyt teen juomiseen. Olen kyllä aikeissa mennä tästä asiasta myös lääkäriin, tai olen jo kerran ajan varannutkin, mutta sitten tuli herra enterorokko meille kylään ja jouduin ajan perumaan.

Toinen iso vaiva, minkä vuoksi aion siistiä ruokavaliotani, on mun jatkuva väsymys. Tai hyvin mä sen asian kanssa pärjään, jos saan nukkua joka päivä Eetin kanssa päikkärit, mutta ai kamala, jos joku päivä ne jääkin välistä... Ihan jäätävä väsymys. Oon nyt vetänyt vitamiineja runsaasti, mutta en oo huomannut niiden auttavan tässä vaivassa kovinkaan paljoa. Ja meillä siis nukutaan nykyään yöt todella hyvin, joten ei tää liity yövalvomisiinkaan. Joten katsotaan mitä tuo herkkujen rajaaminen tuo tullessaan olotilaan....

Lisäksi haluan panostaa taas enemmän liikkumiseen. Tällä hetkellä teen vain kävelylenkkejä Eetin ja koirien kanssa rattailla tai sitten naapurin äiti-ystävän kanssa kuulumisia samalla poristen. Joskus innostun tekemään kotona pientä jumppaa, mutta sekin on satunnaista. Muistelen haikeudella sitä aikaa, kun käytiin T:n kanssa yhdessä salilla jopa kolmekin kertaa viikossa (T:lle se ei tietysti oo määrä eikä mikään, mutta mulle!) On ihan parasta päästä salille oman personal trainerin kanssa :) ♥ Valitettavasti se ei tällä hetkellä oo mahdollista, ainakaan säännöllisesti toteutettuna, koska me tarvitaan jo ihan tarpeeksi apua meidän ainoalta lapsenvahdilta ihan muihin arjen juttuihin. Toki maksullisia hoitajia on täälläkin saatavilla, mutta siihen me ei taideta ryhtyä. Rahaa menee ihan tarpeeksi kaikkeen muuhunkin.

Joten sen vuoksi aionkin panostaa vaan sellasiin liikuntamuotoihin, joita voin toteuttaa kotona tai yhdessä Eetin kanssa. Tästä täytyy tehdä helppoa, että se myös onnistuu. T voi vetää mulle jumppatuokion kotonakin, vaikka ei se tietenkään salia voita.

Mun tavoitteet vuodelle 2017 on siis pitää tähän vuoden alkuun herkkulakko 18.2 asti ja sen jälkeen herkkuja syödään kerran viikossa tai kerran kahteen viikkoon, tilanteesta riippuen. Eli herkut tarkottaa meille karkkeja, sipsejä, keksejä, leivonnaisia ja roskaruokaa. Niin eikä alkoholia! Vaikka mä tuun ikävöimään varsinkin punaviiniä :P niin tiedostan senkin, kuinka paljon turhia kaloreita niissä on. Ja T on mun mukana tässä lupauksessa :). Lisäksi pyrin liikkumaan enemmän, kokeilemaan ainakin jotain uutta liikuntalajia, mutta en aseta itselleni tähän mitään tuntimäärää per viikko. Tuo 18.2 valikoitui päivämääräksi, koska silloin meillä on kivaa ohjelmaa tiedossa eikä haluta rajoittaa sitä, mitä silloin syödään ja juodaan :)

Mulla ei oo siis mitään selkeää painolukemaa mihin haluan päästä, mutta kiloja aion kyllä pudottaa. Luulen, että mulle riittää pelkkä herkkujen karsiminen ja säännöllinen syöminen, mutta jos alkaa näyttämään siltä, että mitään ei tapahdu, niin sitten mun pt varmasti keksii lisää keinoja millä homma saadaan pyörimään :).

Keksin jo muuten yhden uuden liikuntalajin mitä aion kokeilla eli väriestejuoksun! :) Olen jo pari vuotta haikaillut tällaiseen tapahtumaan osallistumista, mutta tulevana vuonna aion sen myös toteuttaa! Color Obstacle Rush - väriestejuoksutapahtuma tulee Seinäjoelle 13.5.17 ja sinne aion minäkin mennä :) Lue täältä lisää tietoa tapahtumasta: http://www.colorobstaclerush.eu/

Haluaisin perustaa tuonne juoksutapahtumaan oman ryhmän. Porukassa, kun kaikki on kivempaa!:) Sen vuoksi kyselen myös täällä blogin puolella, että löytyykö muita tästä tapahtumasta kiinnostuneita?! Ja mitään juoksutaustaa ei siis tapahtumaan tarvita, koko reitin voi halutessaan myös kävellä. Haluaisin perustaa tuon oman porukan ennen 26.1 päivää, jolloin päättyy tuo edullisin ilmoittautumismuoto. Hinnat löytyvät täältä: http://www.colorobstaclerush.eu/2017-seinaumljoki-color-obstacle-rush.html Ja porukkaliittymisessä saa 10%:n alennuksen ryhmälle :). Jos tää idea saa tuulta alleen, niin voidaan miettiä vaikka jotain yhteistä saunailtaa tuon tapahtuman päätteeksi, ihan mihin mielikuvitus ja huvitus riittää :). Jos kiinnostuit, niin laita mulle vaikka meiliä: nonnakoo ÄT gmail.com niin jutellaan lisää :) Tutut voi laittaa vaikka whatsappia ;)

Alkuperäiset kuvat löytyvät tapahtuman facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/events/1189021341159713/?active_tab=discussion

Onko teistä joku jo ollut tässä tapahtumassa mukana? Mitä tykkäsit?!

Ja ootteko te muut tehneet uudenvuodenlupauksia? :)

Ja toki aina on kiva saada tukea muilta ryhtiliikkeen tekijöiltä, ja lenkille ja jumppaan lähden aina mielelläni, jos saan kaverin seuraksi hikoilemaan :)

2 yötä

Huhheijaa, joulu on ihan just! Onko teillä muilla jo kaikki valmiina joulua varten? Mulla ei :P Eeti sairastu viikonloppuna enterorokkoon ja se sekotti pakkaa ja arkea aikalailla. Ekat pari yötä valvottiin enemmän kuin nukuttiin ja toinen oli kuumeen ja näppylöiden takia tosi kipeä :( Mutta nyt ollaan jo voiton puolella taudin suhteen, enää on vain näppylöitä, mutta ne taitaa lähteäkin hitaammin pois. Itekin sain jostain flunssan, mutta otan tän taudin mieluummin kuin ton enteron....! Eli hyvässä lykyssä ollaan kaikki suht terveitä jouluaattona :)

Kaikki lahjat alkaa olemaan paketoituna, joulukoristeet oon laittanu jo ajat sitten. Suursiivousta en jaksa tehdä, ihan vaan pakolliset siivot. Ja T on onneksi kas reipas siivoamaan, joten nou panik. Kauppareissu on ainoa pulssia nostattava homma, mitä pitää vielä ennen joulua tehä :P. Sitten alkaa helpottamaan :). Ruuanlaittoa sitten pääasiassa enää jäljellä. Me ollaan siis tänäkin vuonna aatto omalla perheellä kotona, käydään saunassa, viedään haudoille kynttilät, syödään hyvin (tätä mä odotan eniten :D) ja tietysti availlaan niitä lahjoja. Pukkia meille ei vielä tänä vuonna tuu, katsotaan sitten tulevina jouluina :). Joulun pyhinä käydään sitten kummassakin mummolassa. Tylsää kun joulu osui tänä vuonna viikonloppuun, sillä T on sen vuoksi vapaalla ainoastaan 3 päivää. Mutta minkäs teet.

Me ei tänä vuonna lähetelty joulukortteja, sillä suunnattiin meidän "joulukorttirahat" Unicefin kautta Syyrian lapsille ♥ Mua surettaa niin paljon se, että maailmassa on ihan liian paljon lapsia, joille ei tuu joulu tänäkään vuonna. Ollaan siis kiitollisia siitä, että meillä on täällä Suomessa asiat niin hyvin ♥ Asiat kun vois olla ihan päinvastoin.

Vaikka mun postaustahti on taas ollut ihan huippua :P Niin aina tää blogi on silti mielessä ja niin monenlaisista asioista haluaisin tänne kirjoitella, mutta ei meinaa aika riittää! Tiedän, tiedän, asioita pitää priorisoida, mutta kun tää blogi on vasta siellä listan keskivaiheilla :D

Ja nyt pitää taas jo rientää :P Hyvää Joulua teille kaikille ♥ Toivottavasti teillä jokaisella olisi mukavat pyhäpäivät tulossa ♥

Ruusuilla tanssimista

Pitkä aika on taas vierähtänyt edellisestä tekstistä, mutta tällainen tämä postaustahti on nyt tainnut olla siitä lähtien kun E syntyi :P. Joten samalla tahdilla mennään varmaan jatkossakin. Marraskuu ei ole ollut kelien puolesta ollenkaan niin synkkä kuin yleensä, ihanaa kun on tullut lunta ♥ Vaikka lyhyeksi taisi ilo tällä kertaa jäädä. Eeti on niin nauttinut pulkkailusta ja on malttanut istua kyydissä jopa koirien lenkityksen verran (ja se on paljon Eetille :P) Toivotaan siis, että nämä plussakelit kääntyisivät pian takaisin pakkasen puolelle :).

Synkkää on kuitenkin ollut monella tavalla lähipiirissä. Kaikennäköistä ikävää konfliktia, tapahtumaa ja murhetta on riittänyt sekä itsellä että läheisillä, mutta niistä ei sen enempää tällä puolella. Tiedostan sen, että tätä blogia voi ja SAA todellakin lukea kuka tahansa ja en ole missään vaiheessa pitänyt tätä omana päiväkirjanani. Olen kirjoittanut tänne palasia meidän elämästä, niitä palasia, joita haluan julkisesti siis jakaa. Yleensä niitä iloisia tapahtumia, joita on mukava myöhemminkin palata lukemaan.

Kuitenkin joskus siitä elämän nurjasta puolestakin haluaa mainita, mutta jätetään se aihe tälläkin kertaa vain mainitsemisen tasolle. Elämä ei todellakaan aina ole ruusuilla tanssimista!

Tykkään usein pohtia kaikkia syvällisiä asioita elämässä. (T varmaan sanoisi tähän, että vähän liikaakin :P) Tykkään pohtia sitä, missä olemme 10 vuoden päästä, mitä tekemässä ja mitä noiden asioiden eteen voisimme tehdä juuri nyt. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi meidän tän hetkisiin valintoihin tyytyväinen, vaan että elämässä nyt vain kuuluu mennä eteenpäin, kohti uusia hienoja asioita.

Nyt kun olen vielä ollut kotona (voi pojat, että työhakemuksia on tykitetty menemään viime aikoina..!), olen pyöritellyt monenlaisia asioita mielessäni. Aionko olla hoitoalalla loppuelämäni, voisiko sitä alaa lukea vielä eteenpäin, missä paikkakunnalla voisi opiskella, pitääkö sitä varten muuttaa vai pystynkö opiskelemaan etänä. Vai löydänkö kohta sen kivan työpaikan, missä haluan päivästä toiseen käydä. Ja mitä ihmettä tälle kaamealle talokuumeelle kohta pitää tehdä? :D

Olen myös innostunut pohtimaan omia sijoitus- ja säästösuunnitelmia tämän alla olevan kirjan pohjalta. Kiitos tästä lukuvinkistä kuuluu ystävälleni, joka pitää Cherrymarja- blogia ( https://cherrymarja.wordpress.com/ ). En ole vielä puolessakaan väliä tätä kirjaa (Nainen ja rikastumisen taito), mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa. Pitäisi lukea myös näiden kirjoittajien ensimmäinen osa tähän samaan aiheeseen liittyen.

Palatakseni vielä tuohon postauksen alkupään asiaan, olen taas tullut samaan lopputulokseen kuin niin monesti ennenkin eli pidä ne ihmiset lähellä, joiden seurassa sinun on hyvä olla ♥ Tätä olen joutunut viime aikoina takomaan päähäni, Ja onneksi niitä ihania ihmisiä riittää, kiitos teille ystävät, kun olette olemassa ♥ Aina ei ehditä niin usein vaihtamaan kuulumisia, kuin haluaisin, mutta silloin kun ehditään, niin pulinaboksi taas aukeaa :D

Mutta nyt mä toivotan teille jo mukavaa viikonlopun alkua, meikäläinen lähtee pitkästä aikaa keikkahommiin, onneksi tuttuun vanhaan paikkaan :). Palataan taas!

Halloween-iltamat

Meillä on ollut tänään mukavia päivällisvieraita kylässä, saimme nimittäin pitkästä aikaa nuorimmat sisarukseni meille kylään :). Mukana menossa olivat myös siskoni poikaystävä ja siskon amerikanakita Frida :). Nyt kun nuorempi veljeni on aloittanut opiskelut Jyväskylässä ja siskoni on vielä hetken aikaa armeijassa, mahdollisuuksia yhteisiin hetkiin on ollut todella vähän. Joten sen vuoksi olikin erittäin mieluisaa saada heidät kylään ♥ Toinen veljistäni asuu myös täällä Lapualla, mutta hän oli hirvimettällä, kuten jokaikinen viikonloppu muutenkin tähän aikaan :P, joten hän ei päässyt mukaan. (Plussaa tässä on se, että mekin saamme hirvenlihaa pakastimeen :)).

Meikäläinen innostui koristelemaan halloween-aiheisilla koristuksilla, vaikka en yleensä tähän "juhlaan" erityisemmin panosta. Halloween teemaisiin naamiaisiin haluaisin kyllä joskus lähteä! :) Tai mihin vain naamiaisiin, tarkemmin ajateltuna :P.

Ruuaksi tein Valion sivuilta löytyvän ohjeen mukaan bataatti-broileripannua chilinmakuisella koskenlaskijalla höystettynä. Tämä oli ihan positiivinen yllätys, en ollut siis koskaan aiemmin tehnyt tätä. Täältä löytyy ohje: http://www.valio.fi/reseptit/bataatti-broileripannu/
Ohjeesta poiketen, paistoin vain kanat pannulla ja laitoin muuten koko satsin uuniin.

Mä olen aina innokas kysymään Alkossa viinisuosituksia, kun teen hyvää ruokaa. Ootteko muuten huomanneet, että Alkossa saa aina tosi hyvää palvelua? :) Tällä kertaa tarvitsin sekä valko- että punaviinin vieraiden makumieltymysten mukaan. Tällaisiä viinejä meille suositeltiin tämän ruuan kanssa.

Itse maistoin punaviiniä ja olin siihen tyytyväinen. Valkkarin juojat kehuivat myös valintaa, kyllä ne vaan Alkossa tietävät, mitä kannattaa ostaa :). Tämä onkin aihealue, johon haluaisin joskus elämässäni vielä perehtyä paremmin. En tiedä viinilajeista tuon taivaallista, mutta kiinnostusta kyllä olisi :). Ehkä vielä joskus :).

Jälkkäriäkin me syötiin, näissä on ihan vaan suklaakeksejä pohjalla, kinuskikastiketta, banaania ja vaniljajäätelöä :).

Lidlistä löytyi kaikkea teemaan sopivaa hömppää :P

Tässä kuvassa siskoni ja Frida :)

Pitihän meidän saada yhteiskuva pitkästä pitkästä aikaa ♥

Ja tässä nuorempi veljeni, siskoni (jotka ovat siis kaksosia) ja hänen poikaystävänsä. Luna myös menossa mukana :)

Nyt meillä on jo tupa hiljentynyt ja Eetikin nukkumassa. Saas nähdä, monelta meillä huomenna herätään, kun kelloja siirretään (tähän se kauhuhymiö). Ja huomenna on vielä mun vuoro herätä, eihhh....

Jokatapauksessa, mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja halloweenia, jos te muut juhlitte sitä :)

Erilaiset kasvatusperiaatteet

Olen jo pitkän aikaa miettinyt lapsen kasvatusta, siis sitä millaisia pääperiaatteita haluan meidän lapsen kasvatukseen tuoda mukaan. Varmasti pohdin näitä sen takia todella usein, että koen että minulta ei tule luonnostaan "se paras" tapa käyttäytyä :D. Hermostun nollasta sataan sekunneissa enkä aina ehdi laskea kymmeneen kun hermot palavat. Väsyneenä tämä reaktio tapahtuu vielä nopeammin. Mielestäni jokainen voi kuitenkin treenata tällaisia asioita, jos vain haluaa. Sen takia olen alkanut perehtymään näihin asioihin enemmän. Törmäsin netissä kiintymysvanhemmuuteen, joka tuntuu kiinnostavalta ja positiiviselta tavalta kasvattaa lasta. Täältä löydät lisää tietoa: http://kiintymysvanhemmuus.fi/

Pääperiaate tässä kasvatustavassa on, että:

" Kiintymysvanhemmuudella tarkoitetaan vauvojen ja lasten hoitofilosofiaa, jossa keskiössä on lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ihmiselle lajityypillisellä tavalla. Tietyt vauvanhoitotavat ovat kiintymysvanhemmuusperheissä yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi perhepedissä nukkuminen, pitkä imetys, sormiruokaillen kiinteisiin ruokiin tutustuminen, kantoliinassa kantaminen ja runsaasti suorassa ihokontaktissa oleskeleminen sekä usein myös vessahädästä viestiminen. Näiden tapojen ajatellaan vastaavan vauvan biologisiin tarpeisiin ja tukevan turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista.

Kiintymysvanhemmuudessa on kuitenkin kyse ennen kaikkea perusasenteesta lasta kohtaan, ei vain ulospäin näkyvistä toimintatavoista. Perusoletuksena on, että lapset ovat synnynnäisesti sosiaalisia ja halukkaita yhteistyöhön, ja tarkoitusperiltään pohjimmiltaan hyviä. Kiintymysvanhemmuus on lapsen tunteiden ja ajatusten kunnioittamista ja pyrkimystä ymmärtää lasta kokonaisvaltaisesti. Oleellista on pyrkiä vastaamaan lapsen tarpeisiin oikea-aikaisesti ja sopivalla tavalla.

Lempeä kasvatus on KiVa ry:n lanseeraama nimitys kiintymysvanhemmuudelle isompien lasten kasvatuksessa. Siinä keskiössä ovat lapsen ymmärtäminen, kunnioittaminen, empaattisuus ja rakentavat vuorovaikutustaidot. Aikuisen keskeinen tehtävä on lempeänä kasvattajana auttaa lasta tyydyttämään todelliset fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeensa – myös ne, jotka poikkeavat lapsen sen hetkisistä haluista ja tahdosta. Vanhemman rooli on olla aito, tunteva ja toimiva ihminen, joka näyttää lapselle, kuinka omia tarpeita ja tunteita voi ilmaista hyväksyttävästi ja rakentavasti. Aikuinen antaa myös mallin siitä, kuinka ristiriitatilanteissa pyritään etsimään ratkaisua rauhanomaisesti neuvotellen. "

Huomasin, että aika moni näistä perusperiaatteista ihan käytännön tasolla on ollutkin meillä jo käytössä, kuten tuo perhepedissä nukkuminen (osittain, ei kylläkään enää kuin harvoin), pitkä imetys (mulle tuo vuoden verran imettäminen OLI pitkä imetys, varsinkin sen niukan imetysdieetin vuoksi, muuten olisin imettänyt luultavasti pitempäänkin, ja jos lapsi olisi ollut kiinnostunut imetyksestä päiväsaikaan myös isompana "vauvana" :D), kuten myös sormiruokailu ja kantaminen. 

Löysin myös facebook-ryhmän, jossa on ollut mukavaa lueskella vanhempien tapoja toteuttaa tätä kiintymysvanhemmuutta. Siellä voi kysyä neuvoja ja tukea hankaliin tilanteisiin tai kun vanhemmista tuntuu siltä, ettei toiminut ollenkaan Kivan mukaisesti. Erityisesti pidän siitä, että tässä kasvatustavassa pidetään tärkeänä sitä, että lapsen tunteita sanoitetaan ääneen ja kaikki tunnetilat ovat sallittuja. Esimerkiksi, kun lasta harmittaa kun ei saa kaupasta uutta lelua ja alkaa itkemään kaupan käytävällä. Silloin lapselle sanoitetaan, että "Sinua harmittaa, kun et saa uutta lelua. Kyllä saa harmittaa ja itkeä. Olisit niin kovasti halunnut uuden lelun. Nyt ei kuitenkaan osteta uutta lelua ja lähdemme nyt kotiin." Voi olla, että lapsi pistää silti ranttaliksi ja kaupasta lähdetään itkien, mutta silti olisi tärkeää antaa lapsen tuntea näitä tunteita. 

Toinen esimerkki voisi olla vaikka sellainen, että lapsi kaatuu ja satuttaa polvensa ja alkaa itkemään. Tällöin tulisi lohduttaa lasta esimerkiksi sanoin: "Kylläpäs kävi ikävästi, nyt sattui polveen. Sinua itkettää kun polveen koskee. Kohta se helpottaa, haluatko tulla äidin syliin." Vähän siis tähän tyyliin :) Tärkeää on tietysti myös sanoittaa ilonkin tunteita. 

En ole tosiaankaan tämän aihealueen expertti, itsekin vasta tutustumassa tähän kiintymyysvanhemmuuteen, mutta jokin tässä tuntuu hyvältä ja luontevalta :). Ja näistähän voi aina poimia vain ne itselle hyvältä tuntuvat asiat, ei tarvitse noudattaa prikulleen jokaista kohtaa. Ihmisiähän me vain ollaan kaikki, mutta aina voi yrittää olla pikkuisen parempi kasvattaja :).

Nyt haluaisinkin kuulla, että mietittekö te muut näitä asioita? Onko jollain jotain muita periaatteita mielessä lapsen kasvatukseen liittyen? Kuulisin todella mielelläni näitä ajatuksia! Halusin tuoda esille vain tämän yhden tavan, johon olen törmännyt. Oisko teillä vinkata jotain muita juttuja tähän aiheeseen liittyen? :)

3 asiaa

Blogeissa on pyörinyt viime aikoina paljon tätä 3 asiaa - haastetta ja minäkin sen innostuin täyttelemään. Näitä on niin mukava lueskella :) Vai ootteko samaa mieltä?

3 ASIAA JOISTA PIDÄN

- Päikkärien nukkuminen

- Syvälliset keskustelut ystävien kanssa

- Herkuttelu

3 ASIAA JOISTA EN PIDÄ

- Negatiiviset, ilkeät ja itsekkäät ihmiset

- Ötökät, varsinkin ampiaiset

- Myöhästyminen

3 ASIAA JOITA TEIN VIIME VIIKOLLA

- Kävin ravintolassa syömässä T:n kanssa

- Kyläilin parin ystäväperheen luona

- Lenkkeilin ystävän kanssa

3 ASIAA JOTKA OSAAN

- Osaan olla empaattinen ja nähdä asiat myös muiden kuin itseni kannalta

- Sosiaalisuus, en jää hiljaiseksi vieraiden ihmisten kanssa

- Osaan nauraa itselleni

3 ASIAA JOITA EN OSAA

- Suuttuessani pitää suutani kiinni

- Laskea päässäni nopeasti matemaattisia laskuja

- Puhua hyvin englantia (vaikka mä sitä solkotankin kotona joka päivä :D)

3 ASIAA JOTKA HALUAISIN OSATA

- Käyttää paremmin järkkäriäni

- Tehdä hienoja lettejä omaan tukkaan

- Elää enemmän hetkessä

3 ASIAA JOTKA MINUN PITÄISI TEHDÄ

- Käydä postissa palauttamassa Eetin liian iso talvihaalari

- Viikata pyykkiä

- Varata aika jäsenkorjaajalle

3 ASIAA JOISTA STRESSAAN

- Tulevaisuus

- Raha

- Eetin allergiat

3 ASIAA JOTKA SAAVAT MINUT RENTOUTUMAAN

- Hyvät yöunet

- Ystävien kanssa vietetty aika

- Parisuhdeaika

3 ASIAA JOISTA PUHUN USEIN

- Eeti ja lapsiperheen arki yleensä

- Liikkumiseen panostaminen, herkuista kieltäytyminen

- Joululahjalistat (mitä hankin kenellekin, mitä minä toivon tai mitä E toivoo)

3 ASIAA JOITA PELKÄÄN

- Läheisten ihmisten menettäminen

- Sairastuminen vakavasti, joko itse tai joku läheinen

- Vieraat koirat

3 ASIAA JOTKA PUEN MIELELLÄNI PÄÄLLE

- Legginssit

- Pehmeä neuletakki

- Pörrötossut- tai sukat

3 ASIAA JOITA EN PUE PÄÄLLENI

- Matalavyötäröiset farkut

- Yleensäkin huonosti istuva vaate

- Liian paljastava paita

3 ASIAA JOTKA HALUAISIN HANKKIA

- Louis Vuitton laukku

- Ruskeat, matalakorkoiset nahkasaapikkaat

- 2 viikon matkan jonnekin lämpöiseen (+ ylimääräisen lapsenvahdin joukkoon mukaan)

3 ASIAA JOISTA UNELMOIN

- Omakotitalo (ja varsinkin suuremmat säilytystilat)

- Hyvä fyysinen kunto

- Rautaiset hermot

3 ASIAA JOIDEN TOIVON TAPAHTUVAN LÄHITULEVAISUUDESSA

- Saisin minua kiinnostavan työpaikan

- Eeti alkaisi viihtymään hoidossa

- Voittaisin lotossa (kyllä Eurojackpotkin kelpaa :P)

Raidoilla piristystä

Kyselin teiltä aiemmin kommenttia hiusteni suhteen ja sainkin kivasti mielipiteitä täällä blogissa ja muualla somessa. Päätin kuitenkin luopua blondiksi värjäämisestä, kun en ole varma, että sopiiko se mulle + että pelkään sitä, kuinka paljon se vahingoittaa mun hiuksia. Mutta jotakin uutta kivaa halusin kuitenkin tukalleni tehdä. Joten päätettiin mun kampaajan Jenhairin Jennin kanssa, vetäistä pää täyteen raitoja :). Nyt kun tää mun tukka on ollut niin tumma, niin heti kerralla ei saa niin vaaleita raitoja, kun lopulta haluaisin, mutta tätä raitaprojektia jatketaan sitten taas, kun juurikasvua alkaa pukkaamaan :) Mutta kuten tuosta alla olevasta "ennen" kuvasta vasemmalla huomaa, mulla on jo ennestään raitoja tumman tukan seassa ja nyt kun niihinkin kohtiin laitettiin lisää vaalennusainetta, niin niistä vanhoista raidoista tuli sitten jo ihan kivan vaaleita, mutta seassa on myös tummempia raitoja. Haaveilen, että jossain vaiheessa saisin tukkaani ainakin tuhkanvaaleita raitoja ja sitten myös vaaleanruskeita, ettei tää tukka ala olemaan kokonaisuutena liian vaalea. Mitäs mieltä ootte tämmösistä suunnitelmista? :) Pituuttakin pätkästiin latvoista reilusti pois, mutta se tapahtui jo "ennen" kuvanottoa, hätäsiä kun ollaan :P 

Tää kuva onkin jo tältä aamulta, mutta tästä vähän näkee, millanen tukka on edestä :) Otsista vaan kevennettiin, pituudesta ei otettu oikeestaan ollenkaan pois, kun tää on mun mielestä hyvänmittanen just nyt.

Mitäs tykkäsitte? :) Ja hei, ihan pian on taas viikonloppu, niin mahtavaa! ♥ Kivaa päivää teille kaikille :)

Tukkamietteitä

Toivoisin saavani teiltä jotakin vinkkiä hiusteni suhteen. Olen jo kauan pähkäillyt, miltä mahtaisin nykyään näyttää vaaleiden hiusten kera. Olen siis oikeasti blondi, mutta olen värjännyt hiukseni tummaksi jo useamman vuoden ajan. Tykkään tosi paljon näistä tummanruskeista/melkein mustista hiuksistani (seassa myös vaaleita raitoja), mutta olen totaalisen kyllästynyt vaaleaan juurikasvuun, jota pitää värjäillä jatkuvasti. (Näissäkin kuvissa juurikasvu jo puskee esiin...)

En haluaisi ryhtyä vaalennusurakkaan, jos en olekaan lopputuloksesta aivan varma. Pelkään, että puolet tukastani putoaa päästä pois siinä urakassa :P. Toisaalta voisin kasvatella vaaleaa tukkaani pikkuhiljaa esiin ilman värinpoistoa, mutta tämän pituiseen tukkaan sellainen kasvattelu on aivan liian hidasta. Ja lisäksi se näyttää ihan karmealta :D. Kuvitelkaa tilanne, että juuressa kasvaa vaalea tukka ja latvat on tummat, yäk! :D

Myös otsatukkaani olen miettinyt, toisaalta tykkään tästä pidemmästä mallista, jonka saa pyyhkäistyä sivuun silmiltä, mutta toisaalta haluaisin kokeilla jotain uutta. Tai sitten kasvatan koko otsatukan pois, ääh :D Joten antakaa kommenttia, millainen tukka mulle sopisi teidän mielestä. Sana on vapaa :)

PS. Normaalisti en ole kyllä kotona noin laittautunut, vaan kuvat ovat peräisin lauantai-illalta jolloin lähdimme naapurini kanssa katsomaan Cheekkiä ♥ (Johan oli muuten hikinen keikka, Rytmikorjaamolla oli ainakin tällä kertaa aivan surkea ilmanvaihto! Ja meidän edessä kuherteli teinipariskunta joka keskittyi pussailuun ja somettamiseen... Ihan vähän vaan pisti ärsyttämään, mutta onneksi Cheek oli taas kerran huippu!)

Tässä muuten muutama kuva mun lapsuudesta, jossa näkyy tuo mun luonnollinen tukanväri :) Facebookin erästä kuvahaastetta varten näitä alunperin etsin, mutta ne sopivat myös tähän tukka-aiheeseen :)

Tässä alimmaisessa kuvassa olen sisarusteni kanssa, minä olen siis tuo oikealla ylänurkassa :)

Laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin mielipiteitä, otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan! Pysynkö jatkossakin tummana vai kannattaako blondia kokeilla?!

Syyskuun tuulia

Syksy on täällä :). Edelleen teitä lukijoita täällä näköjään päivittäin pyörii, vaikka mä niin huonosti olen tänne päivitellyt! En lupaa edelleenkään, että ehtisin useammin kirjoittelemaan, mutta toivotaan että sellainenkin kausi olisi vielä tässä lähiaikoina edessä :D.

Kesä alkaa pikkuhiljaa olemaan ohi, mutta aurinkoisia päiviä on onneksi vielä riittänyt. Meillä on syksy lähtenyt ihan kivasti käyntiin, vaikka paljon muutoksia on tapahtumassa tulevina kuukausina. Meillä oli alunperin suunnitelmana, että mä olisin jo tän syskuun töissä x-paikassa ja T silloin viettämässä isäkuukautta kotona ja lokakuusta alkaen E aloittaisi hoidon. Arvatenkin suunnitelmat eivät menneet aivan putkeen :D. Mutta ei se haittaa! :D Mä en ole vielä saanut töitä, vaikka olen hakenut todella moneen paikkaan, kysellyt sijaisuuksia ja hakenut vakipaikkojakin. Joten me ollaan nyt sitten oltu koko porukka kotona tää syyskuu :P. T:n piti sopia työpaikan kanssa tuosta isäkuukaudesta jo ennen kesää, joten ei alettu sitä enää perumaan. On ollutkin ihan mahtavaa olla koko porukalla kotona :). Mäkin olen päässyt helpommin lähtemään työhaastatteluihin jne. kun ei ole tarvinnut Eetille etsiä lapsenvahtia. Ja toki haluan olla lähtövalmiina, jos töitä yhtäkkiä ilmestyykin seuraavana päivänä.

En vielä ole stressannut tästä työtilanteesta, ei tässä mikään kiire ole. Oon nauttinut viime aikoina niin paljon E:n kanssa kotona olemisesta, että tulee olemaan kyllä todella suuria vaikeuksia hoidon aloittamisessa... Siis mulla, ei Eetillä!:P Vaikka öisin on taas saanut jo pari kuukautta heräillä E:n kanssa, niin silti on ollut paljon helpompaa kuin vauvavuotena. Yöheräilystä en ole päässyt selvyyteen, onko siellä taas joku poskihammas tulossa vai onko tää taas joku " vaihe" vai mikä. Kauhukohtauksiakin E on muutaman kerran saanut, ne on kyllä jäätäviä hetkiä, onneksi nyt on taas ollut rauhallisempaa niiden suhteen.... Onko teidän muiden lapsilla ollut kauhukohtauksia tässä 1,5 vuoden tienoilla?

Eetin allergiatilanne on tällä hetkellä sellainen, että kävimme tuossa kuukausi takaperin kananmuna-altistuksessa allergiapolilla ja nyt kun kotonakin on ehditty testaamaan kananmunaa jokusen kerran, niin näyttää siltä, että se alkaa sopimaan tarpeeksi kypsennettynä :). Kananmunaa on siis testattu lihapullien seassa ja seuraavaksi voisimme kokeilla jossain laatikkoruuassa munaa. Edelleen kieltolistalla on keitetty muna ja esim. munakas. Pitkään kuumenettuna muna näyttäisi siis sopivan, esim. uunin kautta. En ole kananmunaa osannut kyllä yhtään kaivata ruuanlaitossa, mutta kyllä se taas lisää mahdollisuuksia tuo kokkailuun :).

E on juuri parantunut kolmen viikon flunssasta, siinä välissä oli laryngiittikin, mutta nyt alkaa taas näyttämään paremmalta :). Voin vaan kuvitella kyllä, millanen sairastelurumba meillä lähtee käyntiin kun hoito alkaa....

Nyt kun T on ollut tämän syyskuun kotona, oon ollut paljon tehokkaammalla tuulella :). Kyllä huomaa heti vireystilassa täyden muutoksen, kun kaikkea ei tarvitsekaan tehdä yksin. Oon innostunut siivoamaan kaappeja ja perkaamaan kaikkea turhaa pois, yhtenä päivänä hinkkasin likatarhaa pois keittiön kaapinovesta ja sitten huomasin seuraavan tahran viereisessä ovessa ja hups, yhtäkkiä olinkin kiillottanut kaikki kaapinovet :D Nautin äärettömän paljon siististä kodista (sellaista vaan harvemmin enää näkee meillä :D), mutta sen itse siivoustyön luovuttaisin mielelläni jollekin muulle ;). Syyskuun intoiluun on liittynyt myös liikunnan lisääminen, sille kun löytäisi tarpeeksi aikaa myös sitten, kun mullakin alkaa työt...

Yhden kivan jutun olen myös aloittanut, nimittäin järjestelmäkameran käytön alkeet- kurssin :). Ostin viime vuonna itselleni ihkaensimmäisen järkkärin ja vannoin jo silloin, että opettelen kuvaamaan myös manuaalisilla säädöillä enkä vain automaattiasetuksilla. Kuitenkin vasta nyt löysin aikaa tähän perehtymiseen ja toivon todella, että oppisin tuolla kurssilla paremmaksi kuvaajaksi. Meillä on nyt ensimmäinen kerta takana tuota kurssia ja jo nyt olemme käyneet läpi asioita, joiden olemassaolosta en ole edes tiennyt :P. Pitäkää siis peukkuja, että jotain näistä opeista jäisi myös käytäntöön mukaan :)

Kuvituksena oli puhelimesta löytyneitä kuvia :). Miten teillä muilla on syksy lähtenyt käyntiin? Olisi mukavaa kuulla teidän kuulumisia, jotka täällä edelleen jaksatte käydä :D

Ysäribileissä

Taisin lupailla julkaista täälläkin meidän viime viikonlopun ysärikemujen vaatetuksemme :) Kuten yleensä, meinasi vaatteiden etsimisessä tulla kiire, mutta onneksi lähipiirin vaatekaapista löytyi meille molemmille sopivia kuteita :) Tällaiset vetimet meillä oli yllä :)

Asuun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän, mutta kerta kaikkiaan loppui aika kesken. Kreppasin aamulla koko tukankin, mutta bileiden alkuun mennessä sitä ei enää oikein edes huomannut :P. Meinaa näin pitkä ja raskas tukka olla jo haastava sen laittamisessa... Muu juhlaväki oli myöskin innostunut panostamaan asuihinsa, osa reilusti enemmän kuin me ja vaatekaappien kätköistä oli löytynyt vaikka minkälaisia "aarteita".

Nää ysärikemut olivat koko kesän odottamisen arvoiset, meillä oli niin hauska päivä, ja yö :P. Vaikka emme tunteneet juhlista entuudestaan kuin synttärisankarit, niin se ei menoa haitannut, hyvin kerittiin illan aikana tutustumaan kaikkiin :).

Kaikki koristeet ja muut oli mietitty viimesen päälle teeman mukaan, kuten näkyy :) Tässä tosiaan muutamia kuvia, mitä ehdin illan aikana ottamaan :)

Tässä rekvisiittapaikalla me sitten koko porukalla poseerattiin oikein valokuvaajan avustuksella, niitä kuvia odottelessa :D...

Niin upeita koristeita oli paikalle tuotu..!

Ja meille oli vuokrattu kaksi paljuakin, jotka olivat kyllä kovassa käytössä :) Paljussa lilluminen on kivaa, mekin jaksoimme juhlia aamuviiteen asti, viimeset taisivat hyytyä aamuseiskalta :D... Kastoin talviturkinkin merivedessä, jestas että oli jääkylmää!! Onneksi sai juosta suoraan saunaan lämmittelemään :P

Herkkuja ja ruokaa meillä oli ihan hirmuisesti, grilli oli kuumana ja juotavaa löytyi joka lähtöön :). Slurps, että oli kaikkea ihanaa syötävää, vieläkin tulee vesi kielelle... Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa muista ruuista, vain tästä kakusta ja ysäribuffasta.

Pientä ohjelmaakin meillä oli ja mä pidin yllätyksenä synttärisankareille pienen puheen :). Ilmeisesti se ihan osui ja upposi, ainakin synttärisankareiden ja vieraiden reaktioista päätellen :).

Oli kyllä kesän mahtavimmat bileet, pakko vielä hehkuttaa :) Kyllä tällasista asioista saa energiaa omaan arkeen ja loistavia muistoja ♥

Eeti kyllä palautti meikäläiset maanpinnalle heti seuraavana yönä, korvatulehdushan sieltä pitkästä aikaa löytyi :(... Ja lääkkeiden kanssa oon saanut takuta tän viikon, kun jokin aiheuttaa nyt yöllistä refluksia (lue: huutoa) ja oon joutunut ne kaikki lopettamaan, katsotaan nyt sitten kerkisikö tulehdus hellittämään vai mitä tässä joudutaan seuraavaksi tekemään... Onneksi päivisin E on ollut hyväntuulinen eikä kipeänoloinen, makuuasento vain ollut hankala. Mutta eikö se tästä taas...!

Mutta ei meiltä juhlat tähän vielä lopu, nimittäin huomenna juhlitaan T:n serkun naimisiinmenoa ja sunnuntaina käydään onnittelemassa erästä 3-vuotiasta pikkumiestä ♥

Kivaa viikonloppua teille, syksyisistä keleistä huolimatta, haluan uskoa että kesää on vielä jäljellä ♥