perjantai 29. huhtikuuta 2016

Yhden elämänvaiheen päättyminen

Nyt se on siis tapahtunut, tänään on meillä imetys päättynyt. Niin kovin hartaasti odotettu ja pelätty päivä. Olo on samaan aikaan helpottunut, mutta surullinen. Jos pää olis kestänyt menossa mukana tätä rajoitettua imetysdieettiä, olisin todellakin jatkanut imetystä. Mutta oman jaksamisen takia, imetys päättyi nyt tähän, reilu viikko ennen Eetin 1-vuotissyntymäpäivää. Ylpeä saan olla tästäkin suorituksesta, mutta mieli on vielä hieman maassa. Eikö se tästä pikkuhiljaa ♥

Imetyksen päättymisen kunniaksi syötiin tänään T:n kanssa ruiskerroshampurilaiset ja olihan se hyvää ♥ Paitsi, että maha tuli siitä tosi kipeäksi, mulle ei vaan sovi ruis eikä kyllä muutkaan viljat :P Mutta onneksi vain MUN maha eikä Eetin... Oon tänään kerinnyt jo juomaan kahvia, joka ei kyllä kutkutellut makuhermoja, syömään leipää, jota oonkin kipeästi kaivannut, laittanut sen leivän päälle myös juustoa, jota ilman selviän kyllä näköjään jatkossakin :P. Mutta suklaa sentäs oli just niin hyvää, kuin muistelinkin sen olevan ♥ Tätä uutuussuklaata en kylläkään ollut maistanut aiemmin, mutta se oli tosi hyvää! :)



Mä oon tän päivän viettänyt Eetin synttäriasioita järjestellen ja sillä aikaa Eeti on ollut mummin luona leikkimässä. Ja poissa maidon hajusta...! Ja mummilasta tulikin iloviesti pari tuntia sitten, Eeti oli suostunut juomaan korviketta, jota ei aiemmin ole suostunut juomaan kuin pieniä hörppyjä! Oon tästä niin iloinen, toivottavasti kotonakin kelpaa. Pari viimeistä yötä on mennyt parilla- kolmella herätyksellä, välillä on riittänyt pelkkä tutin laittaminen suuhun, mutta välillä on hörpitty vettäkin ja kanniskeltu lyhyitä aikoja sylissä. Mutta siis selkeästi parempia öitä nää tälläset on meille! Aamuherätykset ovat kyllä aikaistuneet, nyt heräillään 6-7 välillä.

En olisi ikinä arvannut, että imetyksestä muodostuu mulle näin tärkeä asia. Imetyshetket ovat olleet mulle ja Eetille kaikista ongelmista huolimatta tosi tärkeitä hetkiä. Ilolla muistelen meidän imetystaivalta ja yritän nyt viikonlopun keskittyä synttäreiden järjestämiseen enkä pillittämiseen...!
Ensi viikolla päästäänkin mun vertaistuen/hyvän ystävän kanssa yhdessä juhlimaan meidän molempien imetysdieettien päättymistä ja samalla myös suremaan sen kaiken loppumista. Rankkaa on ollut, mutta kaikkensa sitä tekee oman lapsensa hyväksi!♥

Mä haluan toivottaa teille kaikille lukijoille aurinkoista vappua! ♥ Ja palaillaan viikonlopun jälkeen meidän 1- vuotissynttäriteemalla :)

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Täs mä nyt meen!

Pikaista päivitystä meidän unikouluun liittyen :) Viime yö eli kolmas yö meni nimittäin jo todella hyvin, Eeti nukkui 20.30-6.15 välisen ajan putkeen! Wuhuu :D Äiti ei kylläkään nukkunut putkeen, kun piti kuunnella puoliyötä kun pikkumies käänsi ja väänsi koko yön sängyssään (kuitenkaan heräämättä). Puolivälissä yötä tajusin sentäs laittaa korvatulpat korviin ja loppuyön sain nukkua ;). Imetin Eetin tuolloin kuuden jälkeen ja saatiin nukkua vielä reilun tunnin koko porukka :). Että kyllä se tästä! Ihan mahtavaa, kun saatiin nyt vihdoin tää vierotus aluilleen :) Päiväsyötöistä luopumisessa tuskin tulee olemaan ongelmaa, kun meillä on paremminkin pitänyt aina houkutella että syöminen onnistuu päiväsaikaan kuin, että tissillä koko ajan roikuttaisiin :P

Ja muistatteko kun vähän aikaa sitten kyselin vinkkejä, että miten saisin muksun nukkumaan myös sisällä päiväunia? No, ratkaisuhan on se, että lapsen pitää olla tarpeeksi väsynyt jotta homma onnistuu. Nykyään nimittäin päikkärit saa nukkumaan myös sisällä, kun Eetiä kanniskelee sylissä ja E nukahtaa lopulta siihen ja sitten on saanut vaan kantaa sänkyyn ja hyvällä tuurilla siellä on nukuttu jopa reilu tunti :). Suosin silti pihalla nukuttamista, koska siellä uni maistuu reilusti paremmin ja pidempään, mutta onpahan varuiksi tämäkin vaihtoehto alkanut sujumaan kuin itsestään :)

Ja tänään sain pikkumiehestä kuvan, kun Eeti treenasi kävelemistään, nyt ei ilmeisesti sitten muuta tehdäkään :D

Täs mä nyt meen! Äiti on niin ylpeä ♥♥




Mukavaa viikkoa teille, sateesta ja rännästä huolimatta!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vihdoinkin sitä unikoulua, ikävää sairastelua ja koirajuttuja

Voi morjes, mitä menoa täällä on taas ollut :( Tekis mieli kirjoittaa monta kirosanaa. Viimeksi, kun kirjoittelin meidän aikeista toteuttaa unikoulua, on suunnitelmat muuttuneet moneen kertaan. Ekalla yrityksellä, Eetiä alkoi vaivaamaan (ilmeisesti?) tulossa olevat poskihampaat ja yöt menivät ihan itkuisiksi, juuri kun olimme unikoulua aloittamassa. Kipeän lapsen kanssa, kun ei unikouluja saisi toteuttaa. Eli siis rauhoitettiin tilanne viikoksi. Seuraavalla kerralla, kun olimme aikeissa unikoulua toteuttaa, Eetille nousikin yöllä kuume, nenä meni tukkoon ja sehän tarkoittaa samaa kuin = ei nukuta. Kyllä lapsen tukkoinen nenä on yks karseimpia asioita lapsen sairastaessa :(. Vinkkinä muuten muille, meillä ei oo tukkoisen nenän hoitoon auttanut mikään muu kuin keittosuolatipat tai höyryhengitys suihkussa. Nenäsumutteilla, sipulilla ja vickillä saa heittää vesilintua! Ihan hyödyttömiä.



No, eihän se flunssa ihan tuosta noin vaan parantunutkaan, vaan seuraavaksi Eetille puhkesi laryngiitti. Ihan ekaa kertaa piti yöaikaan alkaa miettimään, että hetkonen, nyt alkaa tuo yskä kuulostamaan "haukkuvalta" ja pojalla ei kunnolla happi kulje. Ei muuta kuin pihalle seisoskelemaan lapsi peiton mutkassa ja pipo päässä. Auttaa muuten aika nopeasti hengenahdistukseen. Seuraavat päivät ravattiin sitten teekoossa hengittelemässä ventolineä ja E sai suun kautta kortisonia ja parissa päivässä E:n vointi alkoi helpottamaan. Edelleen E:llä on kyllä nuhaa ja pientä yskää, mutta selkeästi parempivointinen. 

Mutta ei siinä vielä kaikki! :D Heti tän jälkeen T sairastui mahatautiin ja tuli kesken työpäivän kotiin sairastamaan. Tottakai mekin Eetin kanssa sairastuttiin, mutta onneksi lievempänä versiona. Tästä tulikin mieleen, että paljonko asiaan vaikutti se, että me Eetin kanssa syödään joka päivä maitohappobakteeria ja T taas ei... Hmm...! No siitä tautiruljanssista onneksi selvittiin.



Ja ettei elämä kävis liian helpoksi, niin me päätettiin vihdoinkin alkaa vieroittamaan Eetiä yösyömisistä :P Me on jouduttu lykkäämään sitä jo ihan liian kauan ja mä alan oleen tosi ahdistunut siitä, etten saa syödä mitä haluan. Kana ja riisi alkaa tulemaan korvista ulos.... Tarkoitus on siis saada kokonaan imetys lopetettua tässä lähiaikoina. Ja nyt kun yöt ovat taas rauhoittuneet, eikä mikään ylimääräinen sekoita yöunia, niin ajateltiin, että NYT on sen aika.



Meillä on siis tällä hetkellä kaksi yötä takana, kun E ei ole syönyt yöllä maitoa. Iltaunille nukuttaessa olen edelleen imettänyt, mutta yöllä en. Ekana yönä E heräsi noin 00.30 ja suuttui aika pahasti, kun maidon sijaan saikin vettä nokkamukista. Itkeskeli noin tunnin verran ja nukahteli välillä olkaa vasten, mutta lopulta saatiin E nukahtamaan omaan sänkyyn. Seuraava herätys oli vasta aamukuudelta(!!), jolloin jo imetinkin Eetin, koska ajattelin, että tästä seuraavaksi noustaankin jo ylös. Koko porukka kuitenkin nukahti vielä pariksi tunniksi, mikä oli kyllä erittäin hyvä juttu.

Seuraavana yönä Eeti heräsi ekan kerran joskus 23.30 ja lyhyen itkeskelyn jälkeen nukahti taas syliin. Seuraava herätys oli 3 aikaan ja silloinkin nopeat sylittelyt riittivät rauhoittamiseen. Sama toistui 5 aikaan ja lopulta 7 tienoilla imetin Eetin ja pojat nousivat silloin ylös ja mä sain jäädä vielä nukkumaan. 

Mielenkiinnolla siis jään odottamaan, miten tuleva yö sujuu, onko herätyksiä yhtään vähempää. Tää koko imetyksen lopettaminen on ollut mulle tosi kova paikka, olisin halunnut vielä jatkaa imetystä, mutta en vaan mitenkään enää pääse sen asian yli, että en saa syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja varsinkin kaikki herkut kiusaavat mieltä. Mulla on mennyt ihokin tosi huonoon kuntoon tästä jatkuvasta stressaamisesta ja yksipuolisesta ruokavaliosta ja haluaisin hoitaa senkin kuntoon. 

On tuntunut tosi pahalta myös se, että en oo nyt parina yönä vastannut lapsen tarpeisiin yöaikaan. Vaikka sylissä pitäminen ja silittely ovatkin rauhoittaneet Eetiä, niin silti pääkopassa jyskyttää ajatus, että oon paska mutsi. Vaikka järjellä ajateltuna tiedänkin, että en ole. Huhhuh, on tää äitinä oleminen yhtä tunteiden vuoristorataa...!

Korvikkeen kanssa meillä on sellainen tilanne, että Nutrilon Pepti on meillä ollut käytössä kolmisen viikkoa ja se on tuntunut sopivan. Pientä ihottumaa siitä kylläkin tulee, mutta yöt eivät ole menneet sen takia hulinaksi. Ainut ja aika iso ongelma on, että E ei suostu juomaan sitä, Joten ollaan sekoitettu sitä puuron joukkoon, mutta siten E ei saa sitä niin paljoa, kuin pitäisi. Facebookissa Allergialasten vertaistukiryhmässä joku vinkkasi, että pillimukista lapsi saattaa juoda mitä vaan, mutta meidän tapauksessa siitäkään ei ollut apua. Toki E saattaa pienen hörpyn siitä ottaa, mutta ei kuutta desiä, mikä on päiväannos.... Allergiapolilta taas vinkattiin toisesta maidosta, joka on makeampi, joten voisi sen takia E:lle sopia. Althera oli tuon maidon nimi. No, ei sekään maistunut yhtään sen paremmin. Toki jatketaan vielä sen testailua, eikä tyrmätä sitä heti ekan kokeilun jälkeen... Toki. jos tilanne jatkuu samana, että korviketta menee vain puuron joukossa eikä juomana ollenkaan, on vaihtoehtona ottaa puuttuvat vitamiinit purkista. Tästä oli allergiapolin kanssa puhettakin. Sinne on tulossa kuukauden päästä kontrolli ja päästään samalla ravitsemusterapeutille, joka laskee että E saa ravinnosta tarpeeksi kaikkea. Edellinen käynti jouduttiinkin perumaan laryngiitin takia...

Että on tässä taas ollut aika paljon liikaa kaikkea. Mä niin odotan jo sitä aikaa, että kaikki olis paremmin. Että mä saisin syödä paremmin, meillä nukuttais paremmin, ehtis ja jaksais harrastaa jotakin ja välillä huoltaa parisuhdettakin. Toivon, että se aika ei olis enää kovin kaukana.

Ainut valonpilkahdus lähitulevaisuudessa on Eetin 1wee-synttärit! Voi niisk! Niin tärkeä päivä ♥ Oon saanut iloa siitä, että oon saanut suunnitella ja miettiä synttäreiden teemaa ja koristuksia ja varsinkin niitä tarjottavia. Nähtäväksi jää, saanko mä syödä niitä ite ollenkaan. Kemut meinaan pidetään jo ensi viikon sunnuntaina eli vappupäivänä. Virallinen synttäripäivä on vasta 9.5, mutta meillä saattaa niillä tienoin jo Luna synnyttää :P joten parempi pitää juhlat vähän etukäteen :). Sen verran voin jo kertoa juhlien teemasta, että se tulee väritykseltään ja tarjoilultaan liittymään tuohon vapun juhlintaan :) Eli paljon eri värejä on tiedossa :).




Mutta täytyy sanoa, että yks ihan mahtava juttu saatiin tänä viikonloppuna kokea, Eeti nimittäin otti ekat horjuvat askeleensa ilman tukea ♥♥ Äiti on niin iloinen pikkupojastaan! ♥ Eetin menoa ei kyllä sairastelut ole hidastaneet, seuraavaksi näyttäis nimittäin siltä, että pikkumies oppii juoksemaan :D Sen verran lujaa menee meinaan taaperokärryllä koirien perässä :P

Koiristakin vielä sananen, tai paremminkin tuosta Luna-mammasta :) Lunasta on tullut viime viikkoina todella hellyydenkipeä ja jatkuvasti olisi silityksiä vailla. Tän äidin sylissä on välillä ruuhkaa ;) Luna on ollut myös aika väsynyt ja se taitaa odottaa Eetin päikkäriaikaa yhtä paljon ku minä :D Välillä täytyy kyllä laittaa Luna makkariin rauhassa lepäilemään, kun Eeti on niin kovin kiinnostunut koirista. Muru ei pikkuvauhtihirmusta niin piittaa, vaan juoksee innoissaan karkuun, kun joku kerrankin jaksaa jahdata :P Mihinkähän mä vielä joudun näiden mun kolmen lapsen kanssa :D ♥
Laskin muuten, että Eetin otsasta löytyy tällä hetkellä ainakin 5 kuhmua tai mustelmaa.... Ja toissapäivänä halkesi ylähuuli, kun E kompastui kävellessään sohvan reunaa pitkin... Ai miten niin vauhdikas tapaus?!

Tässä me nautitaan Eetin päikkäreistä ;)...



Luna-mamma :) Vatsa on jo aika paljonkin pyöristynyt, jännityksellä kyllä odotan, montako pentua lopulta syntyy :)



Mutta mitäs teille muille kuuluu? :D 

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Miten valmistautua vauvan tuloon/ arjen muuttumiseen (jälkiviisaudet)

Multa on pyydetty jo aikaa sitten postausta, jossa kertoisin jotain vinkkejä miten lapsen tuloon ja synnytyksen jälkeiseen elämään voisi etukäteen varautua. Toivon, että tästä on eräälle lukijalleni, joka tätä toivoi, vielä apua :) (Tsemppiä sulle S viimeisiin hetkiin masun kanssa! :) ♥)

Vinkkejä voi antaa monia erilaisia ja onkin vaikea sanoa, millaiset jutut auttaisi takuuvarmasti jokaista tuoretta äitiä/perhettä. Tilanteet ja perheet ovat niin erilaisia. Sen vuoksi nämä kirjoittamani vinkit onkin nimenomaan sellaisia, mistä itse olisin NÄIN JÄLKIVIISAANA hyötynyt :P Moneenkaan asiaan ei pysty etukäteen varautumaan, eikä onneksi tarvitsekaan. Varsinkin siihen tunnemylläkkään, joka monesti synnytyksen jälkeen valtaa koko perheen, ei pysty varautumaan. Koko elämä muuttuu ja jatkossa teitä on kolme, teistä on tullut perhe ♥ Ja se on ihanaa, jos mikä :)



En aio kirjoittaa asioista, jotka koen selviksi asioiksi tuleville perheille, kuten vauvan vaatteiden, hoitopöydän, sängyn, vaunujen jne, hankkimisesta. Kaikki tietävät, että sellaiset pitää hankkia, kun vauva ilmoittaa tulostaan. Tähän postaukseen kirjoittelen toisenlaisista asioista :)

Viimeisillä raskausviikoilla kannattaa tehdä puolison kanssa kivoja asioita ja lähteä varsinkin pois kotoa ;). Sillä ekat viikot vauvan kanssa ovat niin hektisiä eikä kotoa välttämättä jaksa/ehdi lähtemään mihinkään. Menkää ravintolaan, nähkää ystäviä, menkää leffaan (jos pystyt olemaan kauan pissaamatta :D) mitä nyt tahdottekaan viimeisinä hetkinä kahdestaan tehdä :) Ja vaikka unta ei pystykään varastoimaan, niin kannattaa levätä.

Jos äitiyslomalla iskee siivousvimma, niin anna palaa! Seuraavan kerran, kun ehdit suursiivouksen tekemään, lapsi on jo aika vanha :P Mutta, jos siivoaminen ei kiinnosta, niin that's fine.

Tee ruokaa valmiiksi pakastimeen. Trust me, vaikka lapsen isä osaisi kokata vallan mainiosti (ja varsinkin jos ei osaa), niin mikään ei pelasta päivää paremmin kuin valmis ruoka. Tai Kotipizza ;)

Vauvaperheen arki on sellaista aikaa, kun on täysin ok pyytää vieraita tuomaan omat kahvipullat mukanansa, kun tulevat katsomaan vauvaa. Ja moni näin tekeekin, pyytämättäkin. Se on hieno tapa!:) Mutta, jos äitiyslomalla on aikaa ja jaksamista, niin kannattaa sinne pakastimeen hankkia joko itsetehtyjä tai kaupan pullia :). Tarjoamisista ei kannata kuitenkaan ottaa mitään stressiä, vaikka aiemmin olisit ollut oikea touhuemäntä ;)

Osta liivinsuojia. Osta enemmän kuin yksi paketti, niin ei (puolison) tarvitse heti hakea niitä kaupasta lisää. Niitä tulee nimittäin kulumaan, varsinkin alussa. Ainakin, jos omistaa suihkutissit, niinkuin allekirjoittanut :P Eikä herran tähden sitten mitään kestosuojia, kellään ei piisaa aika sellaisten pesemiseen! :D



Osta reilusti harsoja. Viisi harsoa menee nopeasti likaiseksi, jos vauva puklailee paljon. Pyykkikonetta ei jaksa joka päivä pyörittää, sen vuoksi harsoja on syytä olla reilusti.

Imetysliivit. Osta ainakin kahdet, mielellään useammat. Tähän pätee sama kuin ylläolevaan, eli pyykkikonetta ei jaksa pyörittää koko ajan, jos liivit ovat maitotahroja täynnä. Ja se on katastrofi, jos kaikki liivit ovat likaisina pyykkikopassa :P Itse tykkäsin Lindexin imetysliiveistä, ostin sellaisen toppimallisen setin, jossa oli kahdet liivit, ei puristanut eikä kinnannut mistään.  Varsinkin alussa, kun maito nousee, rinnat ovat todella herkät, joten liivien pitää olla pehmoiset ja joustavat! On muuten hyvät jo siellä viimeisillä raskausviikoillakin. Se 2kpl setti maksoi vähän alle 30€. Varsinkin yökäytössä ne on todella pehmoiset, hain niitä myöhemmin vielä toisenkin setin lisää. Lisäksi ostin eräällä Tampereen reissulla Sokokselta todella hyvät kaarituelliset imetysliivit. Koon valitsemiseen sain myyjältä apua ja ne ovatkin olleet todella hyvät. Ja kaarituelliset liivit kannattaa ostaa nimenomaan synnytyksen jälkeen eikä raskausaikana, koska koon arvaaminen tulee menemään reilusti pieleen, veikkaisin ;) Niiden hinta oli n. 50€. Näihin juttuihin kannattaa kyllä rahallisesti panostaa, on aika perseestä, jos liivit eivät istu hyvin.



Imetyspaitoja hommasin etukäteen muutamia, mutta niiden käyttökerrat jäivät aika vähiin. Koin ne jotenkin hankaliksi... Toiset tykkää, toiset ei. Muutama niitä kannattaa varuiksi kuitenkin olla kaapissa. Äläkä osta kaikkea uutena, näitäkin löytyy tosi hyvin kirppareilta. Itse tykästyin sellaiseen systeemiin, että laitoin alimmaksi ihan tavallisen topin ja siihen päälle löysemmän paidan. Imettäessä nostin siis päällimmäisen paidan rinnan yläpuolella ja alemman paidan laskin taas rinnan alle. Sillä tavalla sai hyvin näkösuojaa, jos ei huvittanut ihan joka paikassa tissiä vilauttaa ;). Nykyään en kyllä käytä kuin yhtä toppia, minkä kiskaisen alas.

Liity Imetyksen tuen facebook-ryhmään jo raskausaikana. Sieltä saat ihan valtavasti lisää tietoa imetyksestä ja varsinkin pääset tutustumaan niihin tilanteisiin, kun imetyksessä on jotakin ongelmaa. Muistan monet yöt, kun valvoin harjoitussupistusten kanssa ja lueskelin silloin imetysjuttuja puhelimella... Oi niitä aikoja :D ♥ Tuolla facebook-ryhmässä voi laittaa myös tukiäidille yksityisviestiä, jos ei halua omia mietteitään jakaa ryhmässä julkisesti. Itse sain pelkästään toisten juttuja lukemalla varmuutta oman imetyksen onnistumisen suhteen.

Ekat kuukaudet voi tuntua siltä, että et tee mitään muuta kuin imetät. Mutta luota muhun, se tulee muuttumaan hyvin nopeasti ♥ Imetyshetkistä kannattaa tehdä mahdollisimman mukavia ja tarkistaa, että asennot ovat sellaisia, että selkä tai hartiat eivät kipeydy. Käden ulottuville tuoreen isän olisi hyvä aina kiikuttaa juotavaa, hyvää syötävää ja telkkarin kaukosäätimen ;)



Rintapumppu on ollut mulle vielä tähän päiväänkin asti hyödyllisin kapistus ikinä. Käytän sitä viikottain, jotta meillä olis aina pakastimessa maitoa Eetiä varten, kun mä en ole kotona. Mulla on itseasiassa jo toinen pumppu kierroksessa, kun edellinen sanoi sopimuksensa irti. ÄLÄ osta käsikäyttöistä pumppua vaan sähköpumppu! Kukaan ei jaksa sitä käsin veivaamista, tai mä en ainakaan :P Mulla on ollut molemmat pumput käytettyjä, uutena nääkin maksaa aika paljon.... Mutta en ehkä suosittele ostamaan pumppua ennen synnytystä, seuraile tilannetta, tuleeko teille tarvetta tällaiselle. Kaikki eivät edes heru pumpulle. Pumppu on silloinkin hyvä hankinta, jos alussa rinnat pakkautuvat liian täyteen maitoa eikä vauva syö rintoja tyhjäksi, niin voit helpottaa tilannetta pumpaamalla itse rintoja. Liian täydet rinnat on meinaan karsea tunne :P Vähän sellainen tunne kuin että kohta jotakin räjähtää :P

Tulevan isän kanssa kannattaa käydä kaupassa katsomassa mistä rintakumit löytyvät, jos niille on tarvetta ;). Isoissa marketeissa ne löytyvät sieltä missä muutkin lastenhoitotarvikkeet sijaitsevat ja saa niitä myös apteekeistakin. Rintakumien käyttöä ei nykyään suositella, jos vauva on terve, täysaikainen ja nännistä saa hyvin kiinni. Mutta kuten tiedätte, elämä ei aina mene oppikirjan mukaan, joten näissäkin asioissa kannattaa käyttää järkeä.

Jääkaappiin on hyvä varata kaalinlehtiä tai maitorahkaa. Niillä hoidetaan rintatulehduksia, mutta niitä voi tarvita myös alkuvaiheessa, kun rinnat posahtavat täyteen maitoa ja siitä voi tulla epämukava olo.

Jos läheisesi kyselevät, miten voisivat auttaa, niin ota sitä apua vastaan! Mua inhottaa tää nykyajan kulttuuri, kun meidät on opetettu siihen, että omin voimin pitää jaksaa jokaisessa elämäntilanteessa. Yksin ei tosiaankaan tarvi pärjätä! Eli, jos joku teidän tuoretta vauvaperhettä haluaa auttaa, niin pyydä viemään roskat, imuroimaan, laittamaan tiskit koneeseen, tekemään ruokaa, käymään kaupassa tai hoitamaan vauvaa sen aikaa, että voit käydä vaikka suihkussa tai lenkillä. Pienetkin jutut auttavat tosi paljon ♥ Näillä on merkitystä varsinkin silloin, kun isä on palannut takaisin töihin, mutta myös aiemmin.

Suunnittele ristiäisiä jo äitiyslomalla. Varsinkin, jos meinaat tehdä jotain koristeluita tai leipomuksia itse. Mä olin onneksi kaukaa viisas ja varasin ristiäiset pitopalvelupaikkaan. Olin itse tuon ristiäisviikon kipeenä, rintatulehdus ja vyöruusu samaan aikaan oli jotain ihan hirveetä. Joten oli taivaan lahja, että juhlia ei yritettykään järjestää meidän kotona enkä joutunut leipomaan itse. Harmitti toki jälkeenpäin, etten kerinnyt ristiäisiin panostamaan esim. koristeilla itse ollenkaan, mutta sellaista tää elämä välillä on. Ja näistä "pettymyksistä" selviää kyllä ;)

Googleta baby blues, jos synnytyssairaalasta palatessa tuntuu, että pääkoppa ei pysy menossa mukana. Mulla ei oikeastaan tullut mitään isompaa hormonimyrskyä, en ainakaan itkeskellyt ilman syytä tai ollut muutenkaan sekaisin. Mutta se on siis täysin normaalia ja menee kyllä ohitse ♥ Jos ei mene, niin siitä kannattaa kertoa neuvolassa, jotta saat apua. Toki mäkin itkeskelin, kun olin niin murheissani siitä, kun oma lapsi olikin vastasyntyneiden teholla eikä mun kanssa vierihoidossa, mutta ne itkut olivat ihan oletettujakin siinä tilanteessa.... Onneksi lopulta kaikki muuttui hyväksi ja viiden sairaalapäivän päästä saimme pikkumiehen kotiin terveenä ♥

Ja kaikista tärkein: vaikka pää onkin sekaisin synnytyksestä, pienestä ihanasta vauvasta ja koko elämän mullistumisesta, niin yritä elää hetkessä. Vauvat ovat niin pienen hetken pieniä ♥ Nyt ei tarvitse stressata siivoamisesta, ruuanlaitosta tai sosiaalisen elämän ylläpitämisestä. Nyt saa rauhassa keskittyä uuteen tulokkaaseen ja unohtaa kaiken muun. Ota paljon valokuvia, nuuskuta pieniä varpaita yhdessä tuoreen isän kanssa, nuku vauvan kanssa päikkäreitä (jos se on mahdollista) ja rajoita vieraiden käymistä, jos et jaksa heti synnytyksen jälkeen ottaa vieraita vastaan. Sylittele, halaa ja pusuttele vauvaa, ne on kaikista tärkeimpiä asioita ♥



Mitä te lukijat lisäisitte tähän listaan? :)

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Iloisia uutisia!

Täällä on viikko alkanut poikkeuksellisen iloisissa merkeissä. Nyt saan vihdoin paljastaa yhden salaisuuden meidän kevääseen ja kesään liittyen! :) Meidän Lunalle on nimittäin tulossa pentuja! ♥ Tämä on meille kovin odotettu ja iloinen asia, ja tänään ultra varmisti sen, mitä oon jo muutaman viikon epäillytkin :) Koirien ultrassa ei pystytä pentujen lukumäärää sanomaan ihan tarkalleen, mutta vaikuttais siltä, että ainakin kolme pentua on masussa, mutta voi olla enemmänkin :).

Meille tää on toinen kerta, kun hoivaillaan koiranpentuja, sillä Muru sai kesällä 2012 pennut, joista 4 poikaa lähti maailmalle ja Luna jäi meille itselle. Omassa lapsuudenkodissani on aina ollut koiria ja vanhemmillani kenneli, joten nää pentutouhut on suhteellisen tuttuja, mutta silti tuleva synnytys jännittää ihan tautisesti :P Lisäksi mun synnytystukihenkilö :P on armeijassa ja mun pitää luultavasti handlata homma omin avuin, mutta eiköhän siitä selvitä...!

Pennut syntyvät luultavasti äitienpäiväviikonlopun tienoilla, joten katsotaan löytyykö meidän kodista äitienpäivänä jo yksi uusi mamma ;)

Pentukuvia on siis luultavasti tulossa tänne bloginkin puolelle ihasteltavaksi :) Sitä ennen voidaan nostattaa pentukuumetta näillä Murun pennuilla, jotka sulostuttivat meidän kesää silloin vuonna 2012 :) ♥

Tässä pieniherra Cornelius :)



Ja tässä Albus :)



Tässä Sirius



Ja meidän Luna, jonka virallinen nimi on Lovekiva



Ja viimeisenä Rubeus, joka oli juuri ennen kuvanottoa käynyt kuopsuttamassa kukkapenkkiä :P



Joku varmaan hoksaakin mistä nimet ovat peräisin :)... Olen ikuinen Harry Potter- fani (siis kirjojen, en leffojen!) ja sieltähän nuo nimetkin ovat peräisin :) Katsotaan, mistä saan tällä kertaa inspiraation pentujen nimiin :)

PS. On täällä välillä itketty ja naurettu, että kaikenlaisiin "projekteihin" sitä pitää tämmösessä haastavassa elämäntilanteessa ryhtyä, mutta mutta :D Ihanaa kun saadaan nuuskutella pentujen tuoksuja ja näiden tulevien veijareiden takia ei tarvi valvoa kuin max. yhtenä yönä eli syntymäyönä ;) Koiratkin kun tapaa useimmiten synnyttää yöllä. Ja tämä on onneksi tuttua puuhaa mulle, joten tiedän mitä on edessä eikä se ole mitään ylitsepääsemättömän raskasta :).

Alla vielä kuva tulevasta äidistä ja mummosta :P Muru on vasemmalla ja Luna oikealla :)


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Unijuttuja, erilaisia herkkuja ja sitä ihan tavallista arkea

E saatu päikkäreille ja toivotaan, että mä saan tän kirjoitettua ennen kuin pikkumies herää ;). Onko muuten vinkkejä, miten opettaa lapsi, joka on tottunut nukkumaan päikkärinsä vaunuissa, nukahtamaan omaan sänkyynsä? Varsinkin näin kesän lähestyessä, pihalla alkaa olemaan sen verran muitakin ihmisiä touhuamassa, että päikkärit katkeaa siihen meteliin... Rivitalossa asumisen haittapuolia...!

Nukkumisasiat on muutenkin edelleen meillä päivän puheenaiheena. Jos ensi viikonloppuna meillä ollaan terveitä, niin aiomme yrittää päästä eroon ainakin yösyötöistä. Ehkä samalla myös opettaa lapsi nukahtamaan omaan sänkyynsä.... Mistään huudatusunikouluista en tykkää, tassutus vois olla meidän juttu. Edelleenkin ajattelin, että E saa yöllä tulla meidän väliin nukkumaan, mutta alkuyö pitäisi nukkua omassa sängyssä ja olisi mukavaa, kun tuohon nukuttamistouhuun ei enää menisi 1-2 tuntia illasta. Tähän aiheeseen otan mielelläni kaikkia kommentteja, mielipiteitä ja vinkkejä vastaan! Nyt kun Eetillä alkaa olemaan ikää pian jo 11 kuukautta, uskon, että pikkumies pärjää jo ilman yömaitojansa. 

Meillä ei luultavasti mietittäisi minkäänlaisia unikouluja missään vaiheessa, jos tilanne kotona olis erilainen, olen kyllä lapsentahtisen imetyksen ja vieroituksen kannattaja, mutta nyt pitää ajatella jo omaa jaksamista. Apteekin korvikettakin ollaan alettu testaamaan, vielä en osaa sanoa sopivuudesta, mutta peukkuja saa pitää pystyssä ♥

Oon alkanut odottamaan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun saan syödä taas mitä tahansa. Eniten himottaa pizza, hampurilainen ja ranskalaiset, niin ja sipsit!! :P Tässä imetysdieetillä oon törmännyt uusiinkin herkkuihin, joita voisin syödä jatkossakin, vinkkinä siis teillekin :) Alla kuva riisijäätelöstä, joka on oikeasti hyvää :)


Ja nää juuressipsit on ollu hyviä sipsien korvaajia :) Kannattaa maistaa. Mä joudun tästä pussista jättämään porkkanat syömättä, mut muuten nää sopii mullekin. Kuvassa on myös riisikakkuja, jotka mulla on ollu leivän korvikkeita, niitä en aio syödä ENÄÄ IKINÄ tän dieetin jälkeen. Ei oo siis mikään makuelämys.... Eetillekään ne ei kelpaa :P



Eetillä alkaa ilmeisesti korvatulehdusjutut loppumaan, mutta nyt sit tehdään hampaita.... Vissiin? Niin ja sylissä E viettää suurimman osan päivistään, nyt on vissiin taas joku "kausi" menossa... Aina jotakin :D

Alla olevassa kuvassa Eeti on lempipuuhissaan, eli syömässä vessapaperia :D Argh.... Vessan ovea ei voi jättää enää hetkeksikään auki, tai näkymä on tämä... Tai sitten tutkitaan vessanpytyn sisältöä tai vessaharjaa :D Yäk!:D 



Eeti on tykästynyt myös meidän vaunujen ratasosaan ja lenkkeily onnistuu myös hereilläoloaikaan :) Edelleen me käytetään silti vaunukoppaa päikkäreillä. Tässä kuvassa näkyvää lumipeitettä ei kyllä enää ole, ihanaa kun kesä lähestyy!:) (Paitsi tästä kevään siitepölymäärästä en tykkää! Kurkku jo toista viikkoa kipeenä ja henkeä ahdistaa pelkkä ulkona käyminen. Puuh, tulis jo vettä välillä, niin helpottas toi pöliseminen.)



Meidän pikkumiehestä on kuoriutunut niin vauhdikas tapaus, että äitiä välillä kauhistuttaa.... Varsinkin ruokapöydän ääressä saa olla tarkkana, Eeti nimittäin yrittää noin sata kertaa ruokailun aikana nousta syöttötuolista pöydälle...! Ilmeisesti tripp trappiin on olemassa valjaita? Yhtään en oo ehtinyt aiheesta googlaamaan... Joten kertokaa te viisaammat mulle :)



1-vuotissynttäritkin lähestyy kovaa kyytiä, se on jotenkin mulle (ja varmaan monelle muullekin) sellainen tärkeä virstanpylväs. Kovasti odotettu hetki, mutta toisaalta haikaillen, sitten mulla ei oo enää vauvaa vaan taapero, niisk!

Valokuvaajaakin tarttis alkaa etsimään, haluan ehdottomasti Eetistä virallisen 1wee kuvan ♥ Kauheasti en ole ehtinyt vielä asiaan paneutumaan (ja kiirekin tulee kohta), joten kaikki vinkit hyvistä lapsivalokuvaajista Lapua-Seinäjoki-akselilla otetaan vastaan!

Viimeiset kuukaudet ovat olleet todellista tunteiden vuoristorataa, haluaisin kovasti kirjoittaa ajatuksia siitäkin, miten tärkeää vertaistuki on raskaissa elämäntilanteissa, tai siitä miten parantavaa halaaminen voi olla ja kuinka me suomalaiset halataan ihan liian vähän! Toisaalta haluaisin kirjoittaa siitäkin, miten paljon olen viime aikoina törmännyt empatiakyvyttömyyteen ja tunteettomuuteen ja miten ihmiset ottavat sen, kun sanot ihan suoraan, että on ollut raskasta. Mutta onneksi, onneksi olen saanut kokea myös sitä päinvastaista, eli apua ollaan saatu tiukoissa tilanteissa (se univelka, allergiamurheet jne.) ja ymmärrystä, että aina ei jaksa eikä tarvikaan jaksaa. Tai kirjoittaa siitä, kuinka keittiössä joutuu nykyään viettämään ihan liian paljon aikaa, kun lapselle ei löydy kaupasta mitään muuta valmista ruokaa, kuin pari hedelmäsosetta. Miksi esim. porkkanaa ja perunaa pitää tunkea joka ikiseen soseeseen...?! Aiemmin ajattelin, että teen itse Eetin ruokia niin kauan kuin jaksan ja ehdin, mutta nyt kun ei enää jaksa ja ehdi, niin olis ihan järkyttävän hienoa, kun sieltä kaupan valmissoseista löytyisi edes jotain, mitä lapselleen voi syöttää. Mutta kun ei.

Mutta niihin en aiheisiin en tässä kohdin ehdi enempää paneutua ja päikkäriaikakin alkaa loppumaan.... Alla vielä kuva tän päivän muksukirppiksen saaliista, jossa kerkisin pikaisesti piipahtamaan :) Kaikkea kivaa löysin Eetille :) Oon vähän huono kirppariostostelija, kun vaadin että tuotteet on tosi hyväkuntoisia ja silmää miellyttäviä ja sitten en oo valmis niistä kuitenkaan maksamaan käytettynä kovin paljoa ;). Mutta tällä kertaa kohtasi hinta-laatusuhde jopa mun mielestä :)



Instagram

© Nonna Koo. Made with love by The Dutch Lady Designs.