Äitiysneuvolan terkkari

Melkoisen pitkä aika on vierähtänyt viime postauksesta. Meikäläisen arki on ollut hyvin hektistä, työ on ollut iltavuoropainotteista ja kaikki vapaa-aika on kulunut joko perheen tai ystävien parissa. Siispä blogi on joutunut taas viimeiselle sijalle elämässä.  Pari viime kuukautta on ollut myös hyvin kuluttavaa aikaa, olen ollut aika väsynyt töiden ja lapsiperheen arjen yhdistämisestä. Ja vaikka olen lastensuojelun parissa viihtynyt, samalla omassa mielessä on entisestään kasvanut ajatus siitä, että pystyisin paljon paremmin näyttämään omaa osaamistani sairaanhoitajan tai terkkarin työtehtävissä. Vaikka nytkin työni on ollut terveydenhoitajan nimikkeellä, niin todellisuudessa työ on ollut pääasiassa perheohjaajan hommia. Näistä syistä johtuen ja monesta muustakin, kun näin äitiysneuvolassa olevan pitkän sijaisuuden tarjolla, oli mun aivan pakko laittaa hakemusta vetämään. Ja voitteko uskoa, mä sain sen paikan! :D Olin aivan äimän käkenä, kun sain jo työhaastattelun lopuksi kuulla, että minut he haluavat :D Se päivä jäi kyllä mun mieleen ikuisesti ♥

Meidän arki siis muuttui melkoisesti, mulla on nyt alkanut päivätyö ja olen siis joka ilta ja viikonloppu kotona ♥ Ihan parasta ♥ Samalla oon ihan järkyttävän innoissani siitä, että pääsin juuri äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolaan töihin, siellä mulla on vielä paljon opittavaa ja samalla pääsen näyttämään omat taitoni haastavassa työssä. Just nyt oon aika hemmetin onnellinen ♥ Ja älkää tutut murehtiko, en tullut töihin oman paikkakunnan neuvolaan :P

Mutta ettei nyt aivan henuuseks menis tää teksti, niin tottahan mulle tuli vuosisadan flunssa heti, kun jotenkin tästä uutispommista selvisin! Ja heti perään E sairastu, viime yönä ei ookaan pahemmin meillä nukuttu, tällä kertaa sai T jäädä vuorostaan hoitamaan sairasta lasta, kun mä oon ollut oppimassa kaikkea uutta työmaalla. Mut eikö se tästä! Ja pääsiäisenä saa sitte levätä :P Voin kertoo, etten oo sitte yhtä ainutta rairuohon siementä laittanu kasvamaan, mutta suklaamunia lupaan syödä enemmän ku kroppa kestää :P

Entisellä työmaalla oli aika vaikeaa saada kakistettua kurkusta ulos, että en tuukaan enää töihin. Vastaanotto oli kuitenkin täysin ymmärtäväistä eikä tainnut tulla täytenä yllätyksenäkään. Silti piti työkaverien ja perheiden kanssa tirautella itkuja pari päivää! Jestas, miten sitä kiintyy omiin työkavereihin ja varsinkin niihin "omiin perheisiin". Oli kyllä tunnerikkaat viimeiset päivät töissä ja samalla tein aika raskasta luopumistyötä koko työpaikasta ja työhteisöstä.

Sain eräältä perheeltä kukkia ja lapsen itsetekemän pupukortin, niisk ♥ Työkaverikin mua halusi muistaa ♥

Että semmosta uutispommia täältä, en oo vieläkään oikein hahmottanut sitä, että nyt mä oon sitten äitiysneuvolan terkkari :) Ja oikeestaan ekaa kertaa elämässäni, mä työskentelen pääasiassa iloisten ja terveiden ihmisten kanssa, ennen oon hoitanut vaan sairauden takia hoitoon joutuneita. Sairauksien hoitaminen on tietysti äärimmäisen palkitsevaa ja luontevaa työtä, kuten myös esim. saattohoito, joka myös kiinnostaa itseäni päivä päivältä enemmän. Mutta hei, onhan tääkin nyt hienoa työtä :)

Asiasta keppihevoseen, kattokaa mun pikkumiehen tukkaa ♥ Ei oo takatukkaa enää! T ja E kävivät kaksin parturissa, kun T oli tuossa pari viikkoa kotona viettämässä viimeisiä isyysvapaitaan :) Heti tuli niin ison pojan näköinen, ääk ♥ Ja meidän tuttimonsteri on saatu vihdoin vieroitettua tutista! Enää ei oo paluuta takaisin, kun kaikki tutit on heitetty roskiin :P

On tässä iloisia perhetapahtumiakin ollut, meistä tuli nimittäin eräälle suloiselle Joel-pojalle kummeja ♥ Meidän ensimmäinen yhteinen kummilapsi ja samalla mun ihan ensimmäinen sellainen ♥ Oon niin otettu tästä kunnianosoituksesta ja vähän mieli herkkänäkin ajattelen sitä, kuinka me saadaan olla tämän pienen pojan elämässä mukana ja tukena ♥ Ja mitä kaikkea kivaa me vielä yhdessä keksitään :)

On niin mukavaa, kun pääsin kertomaan tännekin kivoja uutisia, mutta mitäs teille muille kuuluu? :)